Me ollaan supersankareita kaikki

Yksi harvoista vuoden 2006 tv-sarjasodan voittajista Yhdysvalloissa oli draamallinen supersankarijännäri Heroes. Se on merkki siitä, että maailmassa on yhä oikeudenmukaisuutta.

Supersankarit syntyivät sarjakuvissa, siirtyivät myöhemmin valkokankaalle ja valtaavat Heroesin myötä lopulta telkkarin. Tosin Heroes ei ole mikään Marvelin ja DC:n tv-versio. Supersankariteemaa käsitellään kevyemmin perinteisen draaman keinoin, onhan töllötin valtavirtamedia. Pelkät sarjakuvahörhöt eivät riitä menestyssarjan kohderyhmäksi.

Pelasta cheerleader, pelasta maailma

Heroesin perusidea kuuluu sarjaan: "Kappas, kun kukaan ei tuota aikaisemmin ole tullut keksineeksi." Äkkiä ja yllättäen joukko tavallisia ihmisiä ympäri maailmaa, tosin suurin osa amerikkalaisia, huomaa saaneensa supervoimia. Muutama esimerkki. Vallanhimoinen poliitikko ja vaaliehdokas osaa lentää. Hän haluaa kätkeä kykynsä, koska kukaan tuskin äänestäisi friikkiä. Teksasilainen cheerleader toipuu hetkessä tällistä, joka tappaisi normaalisti kenet tahansa. Webbikamerastrippari ja yksinhuoltaja kärsii hallitsemattomasta Dr. Jekyll ja Mrs. Hyde -syndroomasta. Hänen pojassaan ja isässäänkin taitaa olla jotain erikoista. Nuori taiteilija ennustaa maalauksilla tulevaisuutta, mutta vain huumepäissään. Japanilainen sarjakuvanörtti pystyy käsittelemään aikaa monin eri tavoin. Miessairaanhoitaja pystyy matkimaan muiden supersankarikykyjä, mutta vain jos sankarikaveri on lähellä.

Heroesin ensimmäinen esityskausi oli vain 11 jakson mittainen, ja melkein jokaisessa jaksossa esiteltiin uusi sankarihahmo. Heroesia verrataan usein Lostiin salaperäisen tunnelman, samantapaisen polveilevan tarinankerronnan ja useiden päähenkilöiden vuoksi. Heroesin luoja Tim Kring ei myönnä matkimista mutta sen kuitenkin, että Lostin menestys aurasi tietä Heroesille. Ilman Lostia Heroesin tekemistä ei kenties olisi edes aloitettu.

Heroesin ansiosta tuottaja-käsikirjoittaja Tim Kringiä pidetään uusimpana tv-guruna. Mies ei kuitenkaan ole mikään tulokas, vaan takana on pitkä ura showbisneksessä. Se alkoi Ritari Ässän (Knight Rider) käsikirjoittajana 1980-luvun alkupuolella. Laadullisesti uudelle tasolle Kring hyppäsi David E. Kelleyn luoman Chicagon lääkäreiden (Chicago Hope) käsikirjoittajana ja tuottajana. Ensimmäisenä miehen omana tv-sarjana voidaan pitää rikosdraamaa Yli synkän virran (Crossing Jordan), jota Subtv näyttää kumman matalalla profiililla.

Kehuttu Yli Synkän virran on jo 6. esityskaudellaan, eli on melkoinen menestys, mutta vasta Heroes nosti Kringin tv-viihteen superraskaaseen sarjaan. Heroes oli vuoden 2006 menestynein uusi sarja. Se pärjäsi ja pärjää hyvin palkintogaaloissa ja yleisöäänestyksissä. Heroes nousi myös kerralla kulttisarjaksi: sitä ei pelkästään katsota, sitä harrastetaan.

Tv on kuollut, eläköön internet!

Kumma kyllä Heroesin kohdalla puhutaan usein Lostista, mutta hyvin harvoin Buffy, vampyyrintappajasta (Buffy the Vampire Slayer). Juonellisia yhtäläisyyksiä ei ole, tyylillisiä sitäkin enemmän. Jo Heroesin tagline "Save the Cheerleader. Save the World" on silkkaa Buffyä. Mikäli mainoslauseen ottaa sananmukaisesti, Heroes vaikuttaa ääliömäiseltä. Katsojan oletetaan osaavan lukea myös rivien välit ja asettavan moton oikeaan kontekstiinsa.

Sama juttu Buffyn kanssa. Pintapuolisesti sarja kertoi pahuutta vastaan taistelevasta nätistä typystä. Heroes supersankareista. Mutta syyt suosioon löytyvät pinnan alta; tyylistä ja tavasta, millä teemaa käsitellään. Buffy ja Heroes ovat populaarikulttuurin pitkä oppimäärä. Ne ymmärtää oikein vasta, kun taustalla on tuhansia tunteja sarjakuvia, tv-sarjoja, elokuvia, kirjallisuutta ja kaikenlaista muuta pop-musiikkia ja videopelejä myöten.

Ihme kyllä Tim Kring ei ole koskaan ollut sarjakuvaharrastaja. Se olisi vaikeaa siksikin, että mies kärsii jonkin sortin lukihäiriöstä. Kun teksti on sivulla siistissä rivissä mustana valkoisella, lukemisessa ei ole ongelmia. Sarjakuvien anarkistisempi lukujärjestys ja sieltä täältä löytyvät puhekuplat vaativat niin paljon työtä, että hommaan tulee harvemmin ryhdyttyä. Joten miestä on kai pakkoa uskoa, kun hän vakuuttaa, että Heroes ei matki J. Michael Straczynskin sarjakuvaa Rising Star. Sen lähtökohta muistuttaa paljon Heroesia: joukko samassa kaupungissa asuvia nuoria saa yllättäen supervoimia.

Tammikuun lopussa Yhdysvalloissa alkoi Heroesin toinen, täyspitkä 22:n jakson esityskausi. Päinvastoin kuin Lostissa, Heroesissa ei ole yhtä suurta juonikaarta, joka on alusta alkaen selvillä. Sarjassa toki pelastetaan maailmaa tietyltä katastrofilta, mutta tämän pitkän juonikuvion ei ole tarkoitus olla koko sarjan eliniän mittainen. Joten jos katsojasuosiota riittää, Heroes voi elää vaikka kuinka pitkään.

Minä ja puoli Suomea ovat jo nähneet Heroesin 11 jaksoa, mistä kiitos kuuluu internetille. Sarja alkaa Canal+:lla 7. helmikuuta. Toivottavasti Heroes saapuu myös maksuttomille valtakunnallisille kanaville jossain vaiheessa.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…