Nintendo on kova käsikonsolijyrä, mutta mitä kuuluu Nintendolle muuten? GameCubea jaetaan huhujen maailman peliputiikeissa tätä nykyä jo lähes puoli-ilmaiseksi.
Vuoden GameCube-peliä valitessa iski yllättävä pakokauhu. Mennyt vuosi oli poikkeuksellisen köykäinen Nintendo-vuosi, vaikka muutama oiva jatko-osa sentään ilmestyi. Pikmin 2 ja Metroid Prime 2 Echoes eivät kuitenkaan mullistaneet maailmaa, vaikka ovatkin ihan asiallisia pelejä.
Nintendo on ollut aina hassujen ja kiperienkin innovaatioiden temmellyskenttä. Bongorummun paukuttaminen armon vuonna 2004 ei vakuuta, koska rytmipelit eivät toden totta ole uusi oivallus. Tämän vuoden yllätysiskuksi Nintendo on jo ehtinyt luvata erään joraavan putkimiehen tanssipelin. Maltan tuskin odottaa.
Nintendon messuosasto toukokuisilla E3-messuilla oli vielä vakuuttava. Asiallisia ja mielenkiintoisia GameCube-pelejä oli esillä kymmenittäin.
Tuore Magic Box -verkkosivun halutuimpien pelien lista kertoo kuitenkin jostakin muusta. Se on Nintendo-fanaatikolle tylyä luettavaa. Nyt kun Resident Evil 4 on ehtinyt kauppoihin, listalta löytyy enää yksi ja ainoa GameCube-peli. Se on tietenkin Legend of Zelda mutta vasta sijalla 18. Jo on aikoihin eletty!
Miten ihmeessä tähän on tultu? Onko Nintendon hypekoneesta jäänyt öljyt vaihtamatta?
Nintendon bisnesratkaisut ovat olleet aina persoonallisia. Ne ovat olleet menestyksen salaisuus, mutta myös kiistaton kiviriippa. Nintendo on halunnut pitää bisneksen ohjat tiukasti omissa käsissään vanhojen hyvien kasibittiaikojen malliin.
Ennen Nintendo valmisti itse kaikki kauppojen hyllyille tulleet pelipalikat omissa tehtaissaan. Kyseinen strategia oli nerokas, koska Nintendo hieraisi napakat voitot myös sellaisista peleistä, jotka eivät käyneet kaupaksi. Lisäksi piratismin kuviteltiin pysyvän hallinnassa, kun pelit valmistettiin itse. GameCuben mini-DVD-tallennusformaatti on loogista jatkoa tälle. Konsolin kuutiomainen muotoilu ei valintaa selitä, koska koteloon olisi mahtunut aivan hyvin tuiki tavallinen DVD-asema.
Muista poikkeava tallennusformaatti on haitannut vankasti kahden viimeisimmän Nintendon kotikonsolisukupolven menestystä. Palikkahysterian takia Nintendo menetti ensin tärkeimmät tukijansa Squaren ja Enixin, joiden pelit eivät enää mahtuneet Nintendo 64:n pelipalikoille. GameCube joutui taistoon DVD-elokuvia rouskuttavien PS2:n ja Xboxin kanssa. DVD-elokuvien toisto oli nykyisen konsolisukupolven alkuaikoina oleellinen kilpailuvaltti.
Nintendon piratismiparanoia jatkuu sekin edelleen vankkana. Nintendo ei jaa lehdistölle ennakko- tai arvosteluversioita peleistään, jolloin GameCube-pelien asianmukainen käsittely pelilehdissä on sula mahdottomuus: arvostelut julkaistaan aina myöhässä. Hyvällekin pelille on vaikea antaa riittävästi palstatilaa, jos peli on ehtinyt maata kauppojen hyllyllä kuukauden pari ennen lehden ilmestymispäivää.
Gameboy-pelit ovat saaneet tähän saakka hyvin palstatilaa. Sonyn uusi käsikone PSP ja sen previkat, ennakot ja hypejutut tulevat kohta kuin höyryjyrä. Mikäli Nintendon käytäntö säilyy samana, DS-pelejäkin uhkaa uutispimento. Nintendo luottaa liiaksi pelien pyhään vetovoimaan, vaikka hypet ja legendat rakennetaan nykyisin pelilehtien sivuilla.
Liianko värikästä?
Poikkeavat tallennusformaatit ja siihen kietoutuva piratismiparanoia eivät ole Nintendon ainoa ongelma. Pelien synkistyminen ja väkivaltaistuminen on osoittautunut Nintendolle ylitsepääsemättömäksi haasteeksi.
Värikkäät perusgrafiikat ovat olleet Nintendon tavaramerkki ja vahvuus. Synkät ja maalailevat maailmat ovat kuitenkin nykypäivää, eikä niitä piirretä pastellisävyin. Vaikka E3-messuilla esitellyissä peleissä oli tummempia sävyjä, silti pelin kuin pelin tyylin tunnisti helposti Nintendoksi. Jopa Advance War -sotapelin hahmot olivat "söpömpiä" kuin muissa sotapeleissä.
Resident Evil 4 oli poikkeus, uuden aikakauden GameCube-peli, synkkyyden, moottorisahojen ja verevän grafiikan suunnannäyttäjä. Kunnes tuli tieto, että Capcomin väkivaltaherkku ilmestyy myös PS2:lle. Se siitä! Kaikki vähänkään synkemmät GameCube-pelit ovat muuten aina muiden kuin Nintendon itsensä Kioton kukkuloilla väsäämiä.
Jos minä saisin päättää, kaikki maailmassa pelaisivat söpöjä, värikkäitä ja lempeitä sotapelejä, joissa kukkapyssyt laulaisivat. Valitettavasti näillä avuilla ei nykymaailmassa enää menestytä. Nintendon rohkeus jättää maailman meno ja trendit huomiotta on kunnioitettavaa, etenkin kun valittu strategia tuottaa parhaimmillaan persoonallisia ja hauskoja pelejä. Mutta mitä virkaa on persoonallisilla ja hauskoilla peleillä, jos niitä ei kohta kukaan osta? Onko maailma ajanut Nintendon ohi?
Nintendo lupaa julkistaa vuonna 2005 GameCuben seuraajan. Saturo Iwata on jo tunnustanut, ettei Nintendo enää kilpaile polygoninen määrässä tai kuvapiirien nopeudessa. Nintendon uusi pelikonsoli on pelkän evoluution sijasta jotakin vallankumouksellista. Vallankumoukseksi ei kuitenkaan riitä enää pelkkä hauskan ja hilpeän värinen peli-ohjain, jossa pastellisävyiset napit on sijoitettu vielä kerran uudella, kummallisella tavalla.
