On vain yksi tapa varmistaa, että peli onnistuu. Sitä pitää pelata, pelata, pelata ja pelata. Vasta kun peliä on pelannut tuhat kertaa kyllästymättä, voi sanoa, että se on hyvä." – Peter Molyneux E3-seminaarissa 1998
Lionheadilla Black & Whiten pelaaminen tuhanteen kertaan on testausosaston johtajan Andy Robsonin tehtävä. Vaikka ulkopuoliset saattavatkin kadehtia miestä, joka pelaa pelejä työkseen, hänestä voi myös helposti tulla toimiston vihatuin henkilö. Hänen työnsä on löytää koodista bugeja ja kovistella vastuussa olevaa ohjelmoijaa korjaamaan ne. Tuossa vaiheessa ohjelmoija on yleensä jo siirtynyt koodaamaan jotain aivan muuta pelin osaa, jolloin hänen tekee kaikkein vähiten mieli käydä seulomaan vanhaa koodia ja korjaamaan bugeja. Mutta Robbo tietää, että saadakseen työnsä tehtyä hänen on oltava ilkeä paskiainen. Ohjelmoijien sydän hypähtää aina, kun hän saapuu paikalle bugiraportteineen.
Robbon kanssa ei kannata väitellä, sillä hän ei jätä ketään rauhaan ennen kuin bugi on korjattu. Jos homma ei miellytä, sen ikävämpi juttu. Robbo on 180-senttinen ja hänellä on urheilijan ruumiinrakenne (hän pelasi aikoinaan jalkapalloa West Hamin junioreissa). Ennen ryhtymistään pelitestaajaksi hän toimi tiilenkantajana rakennustyömaalla. Hän on todella kova. Jos hän käskee korjata bugin, homma on parasta hoitaa äkkiä.
Andy Robson on toiminut pelitestaajana vuodesta 1994. Hän oli edellisenä vuonna ostanut Sega Megadriven, ja se muutti hänen elämänsä. "En pystynyt lopettamaan pelaamista", hän myöntää hieman nolona. "Lopulta kävi niin, että työskentelin rakennuksella vain parina-kolmena päivänä viikossa ja pelasin loppuviikon Megadrivella. Iltaisinkin odotin, että tyttöystäväni käy nukkumaan ja pelasin FIFA:a tai NHL:ää kolmeen tai neljään aamulla."
Andyn pitkään kärsinyt tyttöystävä (nykyinen morsian) Cara suostutteli hänet lopulta menemään työharjoittelijaksi Bullfrogille, jossa hän testasi ensin Syndicaten 3DO-versiota. Hän tuli nopeasti tunnetuksi. Muuan kiukkuinen ohjelmoija alkoi väittää vastaan Robbon sanottua hänen koodiaan "paskaksi". "Luuletko pystyväsi parempaan? Mikset sitten opettele ohjelmoimaan?", ohjelmoija kiljui. "En", Robbo murahti takaisin. "Mikset SINÄ opettele ohjelmoimaan."
Lionheadilla Andy nimeää ja nolaa huonot ohjelmoijat kiinnittämällä ilmoitustaululle 'Viikon huonoimpien ohjelmoijien' taulukon joka perjantai. Siitä näkee, kenen koodista löytyi kuluneen viikon aikana eniten bugeja. "Voittaja on yleensä Peter", Robbo naurahtaa. "Joko hän tai Richard (Evans). Paras koodi on Barnseyllä (Jonty Barnes)."
Hänen kykynsä sopivat testaajan työhön täydellisesti: sekoitus gestapomaista tehokkuutta, palavaa rakkautta tietokonepelejä kohtaan ja hyvää huumorintajua. Välillä hänen suorasukaisuutensa ärsyttää ohjelmoijia, mutta jo hetken päästä hän saa kaikki ulvomaan naurusta. Kerran hän soitti Big Blue Boxiin (Lionheadin satelliittitiimi) esiintyen PC Zonen toimittajana ja kyseli kaikenlaisia vaivaannuttavia kysymyksiä heidän yksityiselämästään. Hän laittoi purukumia Peterin voileipään. Kerran hän ryhtyi ohjailemaan Jonty Barnesin konetta Net Busterin avulla ja lähetti hänen ruudulleen joukon virheilmoituksia. Jonty-parka pelkäsi kiintolevynsä olevan kaatumaisillaan ja ajoi Dr. Solomon's Anti-Virus Toolkitin useita kertoja puolentoista tunnin ajan ennen kuin Andy tunnusti kepposensa.
Robbon testausosaston läpi kulkee jatkuva nuorten työharjoittelijoiden virta. Jotkut tulevat paikallisista kouluista, jotkut ottavat lomaa kokopäivätyöstään. Webbisivun kautta olemme saaneet Kanadasta, Saksasta, Suomesta, Belgiasta ja Yhdysvalloista testaajia, jotka matkustavat halki maailman Guildfordiin työskennelläkseen Lionheadilla. Eikä koko työstä edes makseta palkkaa!
Jotkut testaajat ovat olleet erinomaisia, toisista olimme tyytyväisiä päästessämme eroon. Heihin kuuluivat Möly-Luke, jonka tavallinen puheääni oli korvia huumaava mylvintä, Hämärä-Josephiksi kutsumamme ihmisperuna, jolla oli aina märät huulet ja joka käytti suurimman osan viikostaan tuijottamalla himokkaasti toimistopäällikköämme Janicea, ja Karvaturri, jolla oli vähemmän miellyttävä ominaistuoksu – hankala juttu, jos joutuu olemaan ahtaassa testaushuoneessa viiden muun kanssa keskellä kesää. Olemme sen jälkeen hankkineet ilmastointilaitteet.
"On tärkeää, että peliä tarkastellaan jatkuvasti uusin silmin", Robbo sanoo. "Kun Black & White lopulta valmistuu, sitä on pelattu vähintään 10 000 tuntia. Jos sitä pelaisivat jatkuvasti samat ihmiset, emme enää huomaisi, mitä pitää muuttaa. Uusi testaaja saattaa sanoa "Tuntuuko maastossa liikkuminen kenestäkään muusta kömpelöltä?" Kaikki muut ovat harjoitelleet liikkumista, mutta tällainen kommentti saa meidät tutkimaan asiaa uudelleen."
Robbon suurimmat intohimot ovat pelit ja jalkapallo. Hän on Tottenhamin kannattaja ja Lionheadin jalkapallojoukkueen kapteeni – joukkueen nimi on itse asiassa Lionfoot, sillä sen kokoonpano koostuu Lionheadin ja suunnittelijanaapuri Mucky Footin väestä. Olemme niukasti kakkosena tutkimuskeskuksen liigassa. Robbo on luonnollisestikin joukkueen paras maalitykki, mutta juuri tällä hetkellä hän on poissa pelistä murrettuaan sormensa tarttuessaan vastustajan paitaan. Toistaiseksi hänellä on vielä aikaa jalkapallolle, mutta hän tietää, että projektin lähestyessä valmistumista testausosasto joutuu koville.
"Juuri ennen julkaisua työtahti muuttuu mielettömäksi. Tarvitsemme ainakin kymmenen työharjoittelijatestaajaa ja lisäksi joitain kokopäiväisiä. Viimeisten kuuden viikon ajaksi luultavasti muutan toimistoon ja nukun täällä. Niin kävi Dungeon Keeperin kohdalla, ja Black & White on sitä paljon monimutkaisempi. Silloin tästä työstä tulee todella jännittävää. Minä odotan sitä innolla, mutta ohjelmoijat eivät. He tulevat vihaamaan palautettani, mutta tilanne saadaan taas korjattua julkaisujuhlissa."
