Videopeliteollisuuden romahdus

Euroopassa ja Japanissa 1983 muistetaan hyvänä vuotena; Euroopassa videopelejä pelattiin pääasiassa kotitietokoneilla, Japanissa julkaistiin Famicom. Pohjois-Amerikassa sen sijaan pelimediassa jylläsi yksi ja ainoa aihe: Peliteollisuuden romahdus... Kahden vuoden sisällä, vuoteen 1985 mennessä, videopeliteollisuus lähestulkoon pysähtyi ja alan liikevaihto tippui järisyttävät 97%. Peliyritykset kokivat kovia, ja saivat opetuksen kantapään kautta. Miten peliala on muuttunut 30 vuotta romahduksen jälkeen?

Pelinkehittäjät, tähtiä vai koodiapinoita?

Vuonna 1979 osa Atarin työntekijöistä päätti perustaa oman yrityksen. Heidän mielestään pelinkehittäjien tulisi tulla noteeratuksi peleistä, joita he tekivät. 80-luvun alkupuolella huomattiin, kuinka arvokkaita pelinkehittäjät oikeasti olivat; vain kourallinen ihmisiä osasi tehdä hyviä pelejä. Juuri tästä syystä joissakin firmoissa pelinkehittäjiä kohdeltiin yrityksen tähtinä. Heillä oli hyvät tulot, rojaltit ja mukavat edut. Se oli hyvää aikaa olla pelinkehittäjä. Niin tai näin, peliteollisuus kuitenkin romahti täysin vuonna 1983. Yritykset joutuivat suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja jotkin niistä menivät vararikkoon vain muutamia kuukausia myöhemmin.

Pelinkehittäjät 2015/16

Vaikka nykyään ei voi kuvitellakaan, ettei pelinkehittäjää mainittaisi pelin lopputeksteissä, ei kaikki kuitenkaan mene hyvin tänäkään päivänä. Työryhmistä on tullut suurempia, kehittäminen kestää kauemmin, ja koko prosessi on muuttunut monimutkaisemmaksi ja kalliimmaksi. Kaiken lisäksi pelin julkaisua edeltävät kuukaudet ovat pitkiä ja stressaavia. Tänä kiireisenä aikana pelinkehittäjien odotetaan myös noudattavan asetettuja deadlineja. Kun työtunteja kertyy 16 päivässä, on vaikea löytää aikaa itselle tai perheelle.

Rajoitettu hyllytila

Pelien tullessa saataville yhä enenevässä määrin, luhistui peliteollisuus entisestään. Vuonna 1983 ilmestyneessä The Milwaukee Journalissa myyntimies Lucio Aguado valittaa hyllytilan vähyyttä ja pähkäilee mitkä saatavilla olevista peleistä ottaa valikoimaansa. Kesäkuussa 1982 eri pelejä oli saatavilla 100 kappaletta. Vuoden 1983 joulukuuhun mennessä määrä oli nelinkertaistunut ja uusia pelejä julkaistiin nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Suuri osa näistä uusista tulokkaista oli kuitenkin vain muokattu versio jo olemassa olevasta pelistä. Muunnelluiden versioiden takana olivat ihmiset, jotka halusivat myös palan Atarin menestyksestä videopelimarkkinoilla.

Pelitulva 2015/16 

Steam Libraryssä pelkästään Valvella on lähes 7400 peliä valikoimassaan ja niiden määrä kasvaa päivä päivältä. Sen lisäksi nykyisellä sukupolvella on käytössään kolme isoa konsolia, kannettava konsoli ja useita mobiililaitteita, joilla jokaisella on oma pelikokoelmansa. Onko peliteollisuus siis hukkumassa pelitulvaan ja kohtaamassa uutta romahdusta ? Tämä ei ole uusi kysymys, sillä vuonna 1990 puhuttiin jo toisesta romahduksesta... 

Pelaajat

Viime vuosina on kuultu paljon kommentteja siitä, että jokainen joka käyttää aikaa videopelien parissa, on koukussa pelaamiseen. Tämä ei tuntunut olevan ongelma 80-luvulla. Vuoden 1989 The Hour –lehdessä psykologi jopa kertoo lasten riippuvuuden NES –konsoleihinsa olevan normaalia. Muutama vuosi aiemmin, kun Atari oli menestyksensä huipulla, lapset ja heidän vanhempansa kertoivat toimittajille, että peleihin kyllästyi ajan mittaan. Kesäisin he menivät mieluummin ulos pelaamaan potkupalloa kuin kuluttivat aikaa koneidensa ääressä. Nykyään pelaajia on moneen luokkaan; on satunnaispelaajia, harrastepelaajia ja kilpapelaajia, ja myös niitä, joiden on vaikea irrottautua ruudun ääreltä.

Laatukontrolli

Vuonna 1985 Nintendo oli valloittamassa Euroopan ja Amerikan videopelimarkkinoita. Samaan aikaan kolmannet osapuolet halusivat palan Nintendon menestyskakusta ja tekivät äärimmäisen huonoja pelejä Nintendon konsoleihin. Nintendo oli kuitenkin ottanut oppia Atarin tekemistä virheistä ja perusti koko markkinointistrategiansa laatukontrollointiin. Atarin tapauksessa vastaavaa laatukontrollia ei ollut, joten huonolaatuisia pelejä Atarin konsolille tuli markkinoille laskien sen arvostusta kuluttajien silmissä. Jokainen Nintendon lisensoitu peli merkittiin kultaisella Nintendo Seal of Quality –sinetillä, jotta pelien laatu oli taattu. Laatumerkin lisäksi Nintendon NES-peleissä oli estosiru, josta NES-konsoli pystyi erottamaan lisensoidut ja lisensoimattomat pelit. Laatusinetti on käytössä vielä tänäkin päivänä.