Mikä on pelissä kaikkein tärkeintä? Hölmö kysymys, sillä vastauksia on yhtä monta kuin pelejä. Kukaan ei pelaa Telltalen interaktiivisia draamoja syvällisen mekaniikan vuoksi, eikä kukaan tartu Souls-sarjaan menevän dialogin toivossa. Jokaisessa pelissä on se oma juttunsa, joka saa sen toimimaan.
Kotimaisen Loiste Interactiven esikoispeli Infrassa se on ehdottomasti ympäristösuunnittelu. Jos et ole tsekannut arvosteluani lehden tuoreesta numerosta (Pelit 3/16), niin lyhyt versio on tässä: Infrassa tutkitaan huonokuntoisia teollisuusrakennuksia, jotka ovat rapistuneet ihanan tunnelmalliseen kuntoon. Matkalla ratkotaan pulmia ja ihmetellään (taustalla pysyttelevää) juonta, mutta upeiden ympäristöjen koluaminen on pelin The Juttu. Se oli se, mihin Infrassa ihastuin ja mikä siitä on jäänyt päällimmäisenä ajatuksiin kummittelemaan.
Huvittavaa kyllä, Infrasta jäi mieleen myös puoli, joka on tietyssä mielessä pelin tärkeysjärjestyksessä se viimeinen. Tarkoitan pääsiäismunia, pieniä piilotettuja vitsejä ja salaisuuksia, jotka tarkkaamattomalta menevät helposti ohi. Ne ovat tavallaan täysin turhia kokonaisuuden kannalta ja toisinaan jopa irrottavat ulos pelin maailmasta. Ne kuitenkin myös kertovat jotain tekijöiden suhteesta omaan peliinsä. Laitetaan tähän jotain pientä ylimääräistä ja hauskuutetaan yleisöä, hä!
Koska olen yksinkertainen, minua viihdyttää jo se, että eräs näyttöpääte tuuttaa vanhanaikaista virityskuvaa ja toinen aivan yhtä antiikkista DOS-ruutua. Ruudussa näkyvät numerosarjat eivät ole mitään satunnaista lukuvirtaa, vaan binäärikoodia, joka käännettynä tekstimuotoon kuuluu: "Help me! I'm stuck in the south tunnel B2." Pöydällä lepäävän nauhurin valmistajan kääntäminen Panasonicista Varatoniciksi ei ole mitään suurta huumoritaidetta, mutta eipä siitä haittaakaan ole. Varatonic kuulostaa itse asiassa joltain vanhalta suomalaiselta elektroniikkavalmistajalta, joka yrittää matkia suuria firmoja.
Suomesta puheen ollen... Eräässä vaiheessa peliä törmää varastohuoneeseen, joka on tupaten täynnä dynamiittilaatikoita. Räjähteiden merkki on luonnollisesti Jytky Dynamite. Olisikohan siksi, että niin pelissä kuin tosimaailmassa jytky räjähtää herkästi omalle naamalle?
Infrassa käytetään tuon tuosta taskulamppua ja kameraa. Ne hotkivat hälyttävät määrät paristoja, joten mestoja saa olla jatkuvasti haravoimassa lisäpattereiden toivossa. Lipastojen ja kaappien kätköistä paljastuu tuon tuosta kuitenkin jotain ihan muuta. Less Humanin valmistama lautapeli Legend of Casterly Rock näyttää olevan kovassa käytössä, samoin ööh... Alan Baconin keittokirja? (Eikös parempi väännös olisi ollut ihan vain Alan Bake?) Paras löytö on kuitenkin satsi Maahis Mättö II:sta, joka takakansitekstien perusteella on "eeppistä jatkoa eeppisimmälle seikkailulle". Jatkoon!
Pölyisiä tehtaita tutkiessa alkaa helposti janottaa. Onneksi joka nurkka tuntuu olevan väärällään kaljapulloja. Eikä mitä tahansa galjaa, vaan Osmoa, "maailman vahvinta olutta", jonka slogan ei jätä mitään arvailun varaan. Jos tämän analogisen maailman vahvimmat oluet liikkuvat 50-70 voltin kieppeillä, voitaneen olettaa, että Osmo löytyy samalta sektorilta. Siinä tapauksessa alkaa kyllä pelottaa, millainen alkoholi-itsari on tarkoitus toteuttaa 24-packilla Osmoa…
Pelimaailman asukkien päihdekäyttäytyminen mietityttää muutenkin, kun eräästä ostoslistasta löytyy sekä olutta (Osmoa, oletan) että pontikkaa. Sentään joku jaksaa välillä varoitella liiallisen kittaamisen vaaroista.
Kun kaljoittelu ja nimiväännökset alkavat kyllästyttää, voi keskittyä bongailemaan graffititaidetta ja muita visuaalisia ylläreitä. Infran hylätyt rakennukset ovat otollista maaperää laittomalle taiteilulle, siispä sieltä löytyy vähän kaikkea, Banksy-tyylisistä hahmoista ihan puhtaaseen (mutta hymyilyttävään) törkyyn. Autioissa, pimeissä huoneissa kannattaa väläytellä taskulamppua.
Pelin ehkä huvittavimman pääsiäismunan äkkääminen vaatii pientä taustatietoa. Hämeenlinnassa toimiva Loiste majailee toimistotilassa, jonka entinen vuokralainen oli Sunny Car Center, epäonninen autotavaratalo, joka hävisi suuria rahamääriä afrikkalaisperäisille kirjehuijareille. Erään Infran alueen reunamilta löytyykin iso, iloinen mainospylväs, joka hehkuttaa Sunny Summer Car Centeriä. Voi heitä.
Mitkään näistä pikku löydöistä eivät ole elintärkeitä pelin kannalta, ne ovat usein aika pöhköjä ja silloin tällöin jopa kaatavat immersion. Niissä on kuitenkin myös jotain hyväntahtoista ja hymyilyttävää. Ilman Maahis Mättöäkin ajatukset liitelevät 90-luvun suomalaiseen sharewareskeneen, joka tuotti hirveät määrä kakkaa, mutta ainakin se caca oli hyvin rehellistä. Jos pitäisi valita hölmön huumorin ja taukoamattoman monetisaation välillä, niin... Kai se kultainen keskitie on aina olemassa, mutta itse kallistun mieluummin edellisen kuin jälkimmäisen suuntaan.
Vaikka Infra on tehty aivan eri ajassa ja se on laadullisesti eri planeetalta, sen pääsiäismunissa on jotain jäänteitä tästä ysärimeiningistä. Näiden eggsujen etsiminen ei todellakaan ole se pelin olennaisin juttu, mutta ilman sitä Infran sielusta katoaisi jotain.
Nostakaamme siis lasillinen Osmoa turhille yksityiskohdille!
Infran voi napata itselleen Steamista.
