Tunku on kova, mutta perinteistä toimintastrategiaa hallitsee kolme kovaa. Blizzard selvisi kunnialla, ja Westwoodin uusnäyttöä odotellessa Ensemble yrittää hattutemppua ratsastaen vaihteeksi jumalilla pelissä Age of Mythology.
Ensemblen aiemmat reaaliaikastrategiat tehtiin rautaisella ammattitaidolla. Sekä Age of Empires että Age of Kings olivat reaaliaikanaksujen kärkikastia, joten kolmannen osan odotukset nousivat korkeiksi. Pystyvätkö Ensemblen pojat tekemään erinomaisen pelin kolmannen kerran? Eivätkö kaikki mahdolliset uudistukset ole keksitty jo aikoja sitten?
Ennusmerkit olivat huonot: Ensemble turvautuu aiemmin haukkumaansa magiaan, ja odotetun moderniin aikakauteen sijoittuvan pelin asemasta tötöillään antiikin Kreikassa, Norjassa ja Egyptissä. Ei näytä hyvältä.
Jumala jumala näytä suosios'
Ammattimies on ammattimies: Ensemble ei petä. Jumalten palvonnasta saatava "taikuus" istuu antiikkiin kuin nenä päähän, ja yhtä hyvin istuu antiikin aika tosiaikanaksuun.
Age of -pelien veteraaneille pelimekaniikka ei tarjoa uutta opittavaa. Peruskuviot rakentamisessa, resurssien keräämisessä, teknologiapuussa ja sotimisessa ovat kaikki ennallaan. Taikuus ja kansakuntien erot kannattaa opetella huolella, sillä jokaisella kansakunnalla voi ja pitääkin pelata täysin eri tavoilla. Hyvä saavutus, sillä yleensä tosiaikanaksujen eri kansakunnat tai puolet ovat toistensa hiilikopioita pienin kosmeettisin muutoksin.
Kolme kansaa, yksi kampanja
Age of Mythologyssa on kolme kansakuntaa: kreikkalaiset (tai tarkemmin sanottuna atlantislaiset), viikingit ja egyptiläiset. Ainoa kampanja kulkee noin 30 tehtävän kertomana tarinamuodossa ja alkaa, kun Atlantiksen sankari Arkantos lähtee auttamaan Odysseusta ja Agamemnonia Troijan piirityksessä.
Juonen taustalla on jumalten valtataistelu. Jumalatar Athene kertoo pelaajalle unijaksoissa, mitä Olympos-vuorella juonitaan. Kreikkalaiset ylijumalat eivät vaihteeksi ole samaa mieltä siitä, kuka istuu korkeimmalla jakkaralla ja sitä pelin pääpahis, kyklooppi Gargarensis hyödyntää. Kykloopin yksisilmäisenä haaveena on nousta kuolemattomaksi.
Troijan puuhevosen jälkeen juoni saa roimasti lisäjännitettä, kun pelaaja löytää itsensä kuoleman eli Haadeksen valtakunnasta. Odysseus palaa Troijan sodasta jo omassa odysseiassaan, mutta kyllä Arkantosin matkoistakin saisi kevyesti tuhatsivuisen kirjan. Haadeksesta noustaan maan pinnalle Egyptissä, ja seuraavaksi tarina kulkeekin egyptiläisiä ohjatessa, ja myöhemmin Norjan sarvipäiden parissa. Tarinasta on turha paljastaa liikoja, mutta juoni on varsin hyvin kasattu.
Kampanjan lisäksi mukana on tavallisia yhden pelin taisteluita joko ihmistä tai tietokonetta vastaan. Tuttuun Age of -tyyliin pelin voi voittaa paitsi vihollisen tappamalla myös rakentamalla kansakunnalle ominainen Ihme ja puolustamalla sitä.
Valitsen sinut, Odinmon!
Jokaisella kansakunnalla on kolme pääjumalaa, joista yksi valitaan pääjumalaksi. Kun sivilisaatio kehittyy, pääjumalan rinnalle valitaan alempia jumalia. Jumalat antavat lisävoimia, myyttisiä olentoja ja taikoja. Jumalan voimat määräävät, miten peliä kannattaa pelata. Yksi jumala suosii voimakasta hyökkäystä, toinen teknologiaa ja kolmas vaikkapa järeitä piirityskoneita.
Kerättäviä resursseja ovat tutusti puu, ruoka ja kulta. Rakennuksissa koulutetaan jousimiehiä, toisessa jalkaväkeä ja kolmannessa ratsumiehiä. Yleisiä rakennuksia ovat torit, talot ja satamat. Kun rakennuksia on tarpeeksi, sivilisaatio kehittyy seuraavalle asteelle.
Tuttuakin tutumman reaaliaikanaksun peruspakan sekoittavat perusteellisesti jumalat ja temppelit. Kansakunnasta riippuen jumala kaipaa erilaisia huomionosoituksia. Kreikkalaiset rukoilevat, egyptiläiset rakentavat monumentteja ja viikingit tappelevat. Jumalan suosiolla ostetaan myyttisiä otuksia, kuten kyklooppeja, hydria, skarabeja ja muita über-petoja.
Kun joukko lähtee hyökkäämään kohti vihollista, tavallisia yksiköitä tarvitaan ehkä muutama tykinruoaksi, koska myyttiset pedot vastaavat vähintään kymmentä vihollista. Jumalan suosiopisteet ovatkin tavallaan Age of Mythologyn uusi "luonnonvara". Oma voitto tai tappio voi riippua yhtä hyvin epäsuosiollisesta jumalasta kuin puun tai rahan loppumisesta.
Myyttisten petojen lisäksi joukkoja vahventavat tehtävittäin vaihtelevat tarun sankarit, kuten Arkantos, Agamemnon tai kentauri Chiros. Sen lisäksi, että nekin ovat kymmenen tavallisen miehen veroisia, ne ovat kuolemattomia. Jos osumapisteet putoavat nollaan, sankari kaatuu maahan, mutta nousee hetken päästä.
Etenkin ensimmäiset Troijan tehtävät alkavat tylsällä rakennus ja linnoitus -vaiheella, kun kylä on tehtävän alussa tyhjä ja aiempi sivistys unohtunut. Kampanjan edetessä kaupungit ovat yleensä puolivalmiina tai sitten tehtävässä on aikaraja. Välillä puolustetaan omaa leiriä kun artefaktia kaivetaan esiin, ja pari tehtävää myöhemmin pitää rakentaa pikaisesti iskujoukko, kun samainen artefakti pitää kaapata takaisin vihollisleiriä kohti kulkevasta karavaanista.
Isis on sun äitis
Age of Mythologyn kolme kansaa eivät ole veljet keskenään. Jokaisella kansalla on omat erityispiirteensä, jotka pakottavat erilaiseen pelityyliin. Perusrakennukset ovat samat, mutta sen jälkeen alkavat eroavaisuudet perusyksiköistä lähtien.
Kreikkalaiset ovat reaaliaikanaksua ajatellen tavallisin kansa. Työläiset rakentavat, keräävät resursseja ja pummivat suosiota jumalilta rukoilemalla. Sankareita on paljon, ja myyttiset otukset ovat vähintään yhtä vaikuttavia kuin nimensä - hydra, gorgon, kyklooppi, manticore, khimaira, meduusa ja niin edelleen. Pääjumalat ovat Zeus, Hades ja Poseidon. Kampanjassa pääjumala on juonen takia valittu ennalta.
Viikingeillä ei ole rakentaja-keräilijä-perusyksikköä. Kääpiöt ovat oivia mainareita ja maanviljelijät osaavat viljellä, mutta eivät rakentaa. Jalkaväkisotilaat pistävät pystyyn rakennukset. Kylmässä pohjolassa ei ole varaa yleisiin työläisiin, joten jokaisen on erikoistuttava. Ylijumalat ovat Odin, ukkosenjumala Thor ja viekkauden jumala Loki. Toisin kuin Kreikassa ne eivät piittaa mielistelystä. Ainoa keino kerätä suosiota on taistelu.
Viikingeillä ei voi rakentaa kaikessa rauhassa omaa kaupunkia, kun jumalten suosio vaatii vähintään pikkunahinaa koko ajan. Kerättäviä resursseja on pohjoisessa vähän. Kulta, puu ja ruoka lastataan härkien vetämiin vankkureihin, joten kansa voi liikkua helposti.
Viikinkien tärkein sankarihahmo on Ulfsark. Se ei ole yksilö, joten niitä voi olla monta. Myyttisiä hahmoja on vähemmän ja tutuimmat ovat valkyyriat, fenris-sudet ja erilaiset jätit. Iso osa taioista iskee viholliseen talvella tai pakkasella.
Egyptiläisten pääjumalat ovat Ra, Isis ja Set. Nekään eivät korvaansa lotkauta rukouksille, vaan jumalat palkitsevat faaraon toinen toistansa suurempien monumenttien rakentamisesta. Sankarihahmoja ovat vain taistelutahtoa nostava ja joukkoja parantava ylipappi ja faarao itse. Rakennukset ovat pieniä eroja lukuun ottamatta identtisiä kreikkalaisten kanssa. Jumalat antavat egyptiläisten käyttöön enimmäkseen erilaisia eläinhahmoja kuten jalokivin koristellun krokotiilin, leijonan, skarabin tai myrkkyä sylkevän käärmeen.
Taistelun ytimessä
Taistelussa Age of Mythology on mytologiayksiköitä lukuun ottamatta tyypillinen reaaliaikanaksu niin hyvässä kuin pahassa. Kun joukot pääsevät taistelukosketukseen, taktikointi loppuu kuin sima viikinkibileissä. Mikä aiheuttaa samanlaisen sekavan joukkotappelun.
Onneksi ennen taistelua voi tehdä lopputuloksen hyväksi paljon. Pelaajalla on neljä kertakäyttöistä ja jumalista riippuvaa taikaa. Yksi voi vaikka iskeä vihollisen niskaan meteorisateen, toinen antaa joukoille jumalan vahvistamat panssarit ja kolmas tekee aselevon minuutiksi, jolloin voi yrittää vetäytyä, jos on tulossa nekkuun.
Myyttiset otukset ja sankarit voivat estää totaalitappion tai ainakin reaaliaikanaksujen tyypilliset pitkittyneet taistelut, joissa uusia joukkoja vyörytetään liukuhihnalta etulinjaan. Yleensä pelaajasta tulee sivustakatsoja, kun taistelu alkaa, mutta nyt muutama monipäinen hydra tai tappavia valonsäteitä silmistään ampuva krokotiili voi ratkaista taistelun helposti.
Taisteluista ei kehkeydy massiivisia yhteenottoja, sillä kansakunnalla on maksimimäärä joukkoja. Lukumäärää voi kasvattaa rakentamalla taloja, mutta silti määrä jää aina ikävän alhaiseksi. Uusia saa rakennettua sitä mukaa, kun entiset kuolevat.
Jos vastassa on hampaisiin asti aseistautunut viholliskaupunki, maksimimäärä tulee liian nopeasti vastaan. Muutamassa tehtävässä roudasin kylmästi pari kuljetuslaivallista omia maajussejani kuolemaan vihollisen satamaan, jotta saisin rakennettua edes muutaman sotilasyksikön lisää. Tämä ongelma vaivaa yksittäisiä pelejä, kampanja on tasapainotettu paremmin.
Tietokone pistää kampoihin kohtuullisesti, mutta ennakoitavasti. Hyökkäystehtävissä oman kylän puolustamiseen riittää pari vartiotornia ja puoli tusinaa sotilasta. Vihollisleiristä pienet joukot ryntäävät kimppuun portin läpi surman suuhun. Kun vihollisvirta on tyrehtynyt, portin voi murtaa järeillä aseilla, ja sitten käydä kaupungin kimppuun.
Omia joukkoja saa vahtia turhan tarkkaan. Ne haahuilevat yksittäisen vihollisen perässä kauas taistelusta, jos antaa tilaisuuden. Onneksi pikavalintakomennot saavat ne takaisin ruotuun. Välillä kohdevalinta mättää ja kyklooppi mätkii tavallista taloa, kun vieressä olevasta vartiotornista kipataan kuumaa öljyä niskaan. Tunnelinäöllä ei pärjää edes antiikissa.
Kaunis menneisyys
Vaikka pikkutarkka spritegrafiikka on vaihtunut 3D-malleihin, grafiikka on ensiluokkaista: Ruoho taipuu tuulessa, lumeen jää jälkiä askelista, aallot pärskähtelevät rantaan, ja hetki sitten päättyneen taistelun muistona on valtava kasa ihmisten ja eläinten fossiileilta näyttäviä luurankoja. Hauskojen yksityiskohtien takia taisteluja seuraa mielellään liki zoomattuna. Miehiä syödään, heitetään päin vuoren rinnettä, ne muuttuvat kiveksi ja joskus jopa sioiksi, kun vihollinen iskee sopivalla taialla.
Äänimaailma on poikkeuksellisen laaja. En parin viikon jälkeenkään ole kypsynyt reaaliaikanaksujen vakioärsytykseen eli joukkojen käskykuittaukseen. Musiikki on monipuolista ja se tukee peliä mukavasti. Muzakki soi sopivasti taustan luojana ja eri maissa on omat paikkaan sopivat teemansa.
Pelattavuus on muuten hyvä, mutta tosiaikanaksujen helmasynnistä, eli vaikeasti hallittavasta taistelusta ei näytä päästävän eroon. Tässä pelissä riesa on vähäinen, mutta Medievalin "täydellisen" joukkojenhallinnan jälkeen kaikki muu tuntuu vain niin laimealta.
Age of Mythology pitää minkä lupaa. Se on jo kolmas sulka Ensemblen reaaliaikanaksuttelujen hattuun. Ensemble on säilyttänyt tutun ja turvallisen peruskaavan, mutta onnistunut puhaltamaan siihen uutta henkeä kekseliäästi toteutetulla taikuudella, vieläpä eri tavalla eri kansakunnilla. Ilman mytologisia olentoja ja jumalten väliintuloa Ages of Mythlogy olisi jäänyt perushyväksi toimintanaksuksi.
90
