Mikä on ratkaisu Afrikan ongelmiin? Tietysti enemmän palkkasotureita, noita rakastettavia veijareita vapauden asialla!
Hired Guns: The Jagged Edge on vuoropohjainen, taktisen tason strategiapeli, jossa komennetaan joukkoa palkkasotureita. Tapahtumapaikkana on Afrika, Kontinent der Angst und Gewalt. Timanttirannikkoa hallitsee julma diktaattori, jonka kukistamiseen Janus McConnan tarvitsee niin monta palkkasoturia kuin säästöpossu sallii. Mustan Afrikan kurittaminen valkoisella kädellä on selkeästi uusi pelitrendi. Vaan sama se ketä ampuu, kunhan on hauskaa.
Hired Guns: The Jagged Edge on poikkeuksellisen kiinnostava peli, koska se syntyi nimellä Jagged Alliance 3D, eikä isyyskoetta todellakaan tarvita. Se, että peliin heijastuu superklassikko Jagged Alliancen varjo, on kaksiteräinen miekka. Toki sukulaisuus suurmieheen herättää uinuvan mielenkiinnon, mutta sitä on myös pakko verrata kuuluisaan esikuvaansa.
AIMista IMAan
Jagged Alliance -miehelle tanssikuviot ovat tutut, vaikka järjestöjen kirjaimet ovat eri järjestyksessä. Ensin luodaan I.P.A:ssa oma pelihahmo vastaamalla jokseenkin outoon kyselykaavakkeeseen, ja ostetaan sille alustavat varusteet Dickie Jayn putiikista. Lopuksi palkataan budjetin puitteissa IMA:n sivuilta sopivat palkkikset. Suurin osa kolmestakymmenestä ehdokkaasta valitti huonosta maineestani eikä lähtenyt mukaan.
Ja sitten mennään Afrikkaan, onnelliseen Afrikkaan. Timanttirannikko on jaettu alueisiin, joista suurinta osaa kontrolloi alussa itse diktaattori. Alueen valtauksesta saa rahapalkinnon, ja jatkossa alue tuottaa rahaa, toiset vähemmän ja timanttikaivos perkuleesti. Lisätuottoa saa rakentamalla alueille bonuksia. Paha saa palkkansa ilmeisesti kerran viikossa. Kun Jaggedissa vallatuille alueille koulutettiin militiaa, Hiredissa aluetta puolustamaan palkataan tiimi geneerisiä palkkasotureita. Taisteluiden välissä omat soturit parantuvat ja parantavat, korjaavat aseitaan ja harjoittavat toisiaan.
Polttopisteisiin rajattu strateginen osuus toimii hyvin pelin selkärankana, vaikka ei tarjoakaan arulcomaista keksimisen ja tutkimisen iloa.
Feuer frei in der Dimension drei
Vasta taistelussa veri ja peli punnitaan. Tosiajassa liikutaan, kunnes pusikossa vilahtaa vihulainen, ja silloin siirrytään Jaggedista suoraan kopioituun vuoropohjaiseen taisteluun. Optiot ovat tutut. Pisteitä maksaa niin liikkuminen kuin ampuminenkin, jälkimmäisessä jyvän saa lisäpisteillä yhä tarkemmin kohdalleen. Luodin voi sijoittaa vartalon asemasta myös päähän tai raajoihin. Kun palkkis ottaa osumaa, se vaikuttaa toimintapisteiden määrään. Jos haavoja ei sido, vuotaa palkkis lopulta kuiviin. Pelin 3D-moottori ei ole yhtään hassumpi. Ympäristö hajoaa ihan kelvollisesti ja ruumiit kupsahtavat kuin räsynuket. En jäänyt kaipaamaan kuin informaatiota osumaprosenteista.
Aseet myös kuulostavat hyviltä ja tehokin olisi täysin riittävä, jollei jo alueen militiakin olisi ostanut luotiliivejä ja kypäriä kimppatilauksena. Niinpä reipas tappamisen meininki hidastuu, kun osumat tekevät puolin ja toisin pari pojoa vahinkoa. Riemu on suuri, kun kypärä lentää päästä tai liivit hajoavat, ja seuraava osuma kilauttaa 80 pojondeeria!
Vihollisen ylivoiman määrä vaihtelee, mutta sitä on aina. Varsinkin alussa ei omilla yleensä ole kuin lyhyen kantaman aseita, mikä on taktisesti varsin haastavaa. Ensimmäisen rynnärin kanssa menin melkein naimisiin! Oudosti vihollisten tiputtamat aseet tuntuvat löytyvän vasta matsin jälkeen karttaruudulta käsin.
Die Schwarze, jeden Tag so Schnell! Ja, ja!
Jos vihollisten tekoäly ei olisi suoraan professori Tatu Vanhasen teorioista, palkkiksille kävisi huonosti. Nyt vihut eivät tee kovin kummoisia kuvioita. Yleensä ollaan melko lailla paikallaan, joskus yritetään päästä lähemmäksi. Välillä vieressäkin seisova vihollinen suorittaa maahan-ylös-liikkeitä eikä ammukaan. Vihollisten salainen ase on pyhä käsikranaatti, joka lentää pitkälle ja yleensä kovin, kovin tarkasti.
Peli itse kertoo, että pelaajan paras ase on save & load, joten tapojeni vastaisesti vaihdoin easy-vaikeustasolle. Siinä sekä vihollisten tarkkuus että osumakestävyys pysyivät hyväksyttävissä rajoissa. Käsikranaatitkaan eivät tippuneet aina ihan jalkoihin. Silti Hired Guns on peli kärsivälliselle pelaajalle, joka jaksaa hitaasti, vuoro toisensa perään, ryömiä parempaan tuliasemaan, ampua suojasta ja käyttää malttia. Riskien otolla ei saa kuin tuuletusreikiä palkkiksiinsa. Siksi yksi kenttä voi pahimmillaan kestää tunteja.
Hired Guns saa puhtaat paperit siitä, että kaikki perusasiat ovat kunnossa. Jumala on detaljeissa, ja niissä olisi vielä päivityksen mentävä rako. Palkkikset eivät osaa ylittää aitoja, eivätkä kiivetä kuin osaan vartiotorneista, ja ikkunan kautta suoritettu sisäänmeno ei sekään aina onnistu. Myös streiffaus hiiren kanssa on kankeaa. Lisäksi tärkeä nikama Jaggedin selkärangasta puuttuu: nämä palkkikset vetävät yöllä palloonsa vain unta, eivät pimeänäkölaseja.
Sterben Sie, bitte!
Hired Gunsin 3D-moottori on hyvä ja enimmäkseen toimiva, mutta ei suoraan laatikosta purettuna. Pelimoottori toimii vasta kun sen pönttöjä, jäykkiä kamera-asetuksia on käsin virittänyt CFG-tiedostoon. Kun kameraa ei ole enää lukittu ahtaaseen häkkiin ja matalalle, Hired tuntuu oikeasti kuin eri peliltä.
Mikä grafiikassa voitetaan se tunnelmassa hävitään. Verta ei ole lainkaan, ei edes brittivihreänä tai saksanmustana. Kaiholla muistan Jagged-palkkisten lapsenomaista riemua vihun pään levitessä kuin meloni. Hiredin palkkisten persoonat jäävät nekin geneeristen pelihahmojen tasolle. Saksankielinen irtoläppä ei oikein avaudu, se on enemmän tiedottavaa kuin tunnelmaa luovaa, eikä ääninäyttelijöissä ole selkeää tunnistettavuutta. Ja missä ovat sellaiset klassikot kuin Himmel!, Zum Teufel ja Schweinhund?
Hired Gunsista puuttuu myös se (turhienkin) detaljien määrä, jota JA2 tulvi bordelleineen, NPC-hahmoineen sun muine ylläreineen. NPC-hahmoja on vain kourallinen, enimmäkseen Timanttirannikon kansa on geneeristä massaa.
Tärkeää ei ole se mitä puuttuu, vaan se mitä on. Nihkeistä JA-foorumikommenteista johtuen olinkin positiivisesti yllättynyt. Hired Gunsilla ei ole mitään hävettävää, vaan se on suorastaan paras lajinsa edustaja sitten Silent Stormien, hyvä taktinen strategia, josta puuttuu vain Jagged Alliance-pelisarjan pelihahmojen vahva persoonallisuus ja rakkaus detaljeihin.
Jos Hired Guns olisi julkaistu Jagged Alliance 3D:nä, oikeilla Jagged-palkkiksilla, ei se olisi ollut pyhäinhäväistys ainakaan minun kirjoissani. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen julkaisulistalla.
* * * * * *
Ich verstehe euch nicht!
Peli on julkaistu Venäjän lisäksi vain Puolassa ja Saksassa, joten Hired Guns on tietysti saksankielinen. Jollei rammstania ole hallussa, ei hätää. Kansiosta BASISLOCALE löytyy kansio ENGLISH, ja kun sen sisällöllä korvaa pelin vastaavat, lopputulos on melkein täysin englanninkielinen. E-mailit ovat saksaa, mutta tavoitteet tulevat journaliin englanniksi.
Kamera-asetukset:
r_hcamera_acceleration = ”200.030”
r_hcamera_auto_camera = ”1”
r_hcamera_border = ”10.0000”
r_hcamera_border_enabled = ”1”
r_hcamera_deceleration = ”200.000”
r_hcamera_fov = ”0.540000”
r_hcamera_inertion = ”1”
r_hcamera_max_angle = ”2.00000”
r_hcamera_max_height = ”50.0000”
r_hcamera_min_angle = ”0.010000”
r_hcamera_min_height = ”0.50000”
r_hcamera_mouse_invert = ”0”
r_hcamera_mouse_speed = ”100.000”
r_hcamera_rot_speed = ”2.00000”
r_hcamera_speed = ”100.000”
r_hcamera_zoom_acceleration = ”900.000”
r_hcamera_zoom_deceleration = ”900.000”
r_hcamera_zoom_speed = ”0.950000”
84
