Novalogic ei ennakkoon pitänyt meteliä uudesta simulaattorikaksikostaan, joten F-16 ja MiG-29 yllättivät useimmat housut kintuissa. Pelikaksikko tarjoaa hauskaa ja haastavaa kevytlentelyä.
Kumpikin peli käyttää samaa pelirunkoa, ja ne ovat simuloitavaa konetyyppiä lukuunottamatta täysin identtisiä. Ne myös myydään samassa pakkauksessa yhden hinnalla.
Pelillä yritetään selvästi kosiskella täysrealistista simulaattoria suurempaa yleisöä, mikä näkyy toimintojen yksinkertaistamisena. Pelin toimintapainotteisuus muistuttaa paljon U.S. Navy Fightersia ja sen jatko-osia: niissä on panostettu näyttävään grafiikkaan ja toimintaan ja jätetty pilkuntarkka simulaatio sivuosaan. Ase- ja avioniikkaosastolla on otettu pieniä taiteellisia vapauksia pelattavuuden maksimoimiseksi. Kokonaisuudessa lopputulos on harvinaisen onnistunut, vaikka pari haksahdustakin ja yksi melkein-katastrofi mukana on.
Kuin kaksi marjaa
Koneiden lentomallit ovat suhteellisen hyvän tuntuisia, joskin sekä F-16 että MiG-29 käyttäytyvät turhan paljon samalla tavalla. Korkeat kohtauskulmat pienillä ilmanopeuksilla on mallinnettu hyvin, mutta moottorin työntövoima vaikuttaa turhan suurelta. Aseiden painoa ei ole mallinnettu lainkaan, tai sitten sen merkitys koneen käyttäytymiseen on aivan liian vähäinen. Kone on yhtä ketterä täydessä lastissa kuin tyhjänäkin.
Kaikki aseet, venäläisten bensapommia lukuunottamatta, ovat älykkäitä, eli perinteiset vapaasti putoavat pommit on pudotettu kylmästi pois. Nocvalogic on tällä helpottanut oikeiden kohteiden löytämistä ja tuhoamista, koska älykkäillä pommeilla tähtääminen ei ole niin turhan tarkkaa. Tuskin moni Mk-82:a käyttäisikään, koska asevarasto ei kampanjoissa näköjään tyhjene.
Aseilla tähtääminen on mukavan yksinkertaista ja helppoa. Periaatteessa erilaisia asekohtaisia hakumoodeja on useita, mutta käytännössä niitä ei tarvitse. Pelaajan tarvitsee ainoastaan valita haluttu asetyyppi ja oikea kohde. Kohteet on ohjelmoitu koneen lentotietokoneeseen ennen tehtävää, joten tutkamoodien ja kohteen etsinnän kanssa ei käytännössä tarvitse juuri pelata.
Laserohjatut pommit löytävät kohteensa hyvin, mutta niiden käytössä on outo tosielämästä poikkeava yksityiskohta. Sen sijaan, että laukaisupaikka ilmoitettaisiin maksimi- ja minimietäisyydellä koneen korkeuden ja nopeuden mukaan säädettynä, on pelissä tavanomainen CCIP-tähtäin, joka on todellisuudessa vapaasti putoavien pommien tähtäin. Pommin pudotus onnistuu vasta kun tähtäin on lukitun kohteen päällä. Todellisuudessahan pommin kääntyvät evät laajentavat irrotuspistettä, joten pudotusalue voi olla paljon laajempi.
Maakohteiden lukituksessa on outo pieni bugi. Kun kohteen lukitsee, näkyy heijastusnäytöllä kohteen sijainnin osoittava laatikko liian ylhäällä. Tämän ansiosta pommien käyttö on vaikeaa, koska koneen nokkaa pitää osoittaa hieman ylöspäin, jotta pommin putoamiskohdan osoittava tähtäin ja itse kohde löytävät toisensa. Jos siirtyy virtuaaliohjaamosta pelkän heijastusnäytön näyttävään tilaan, näkyvät kohteet oikein.
Outoa ilmataistelua
Myös ilmataistelussa viholliskohteiden etsintä on yksinkertaista. Tutkan monivalintanäyttö toimii samalla reittipistenäyttönä, joten vihollisten sijainti on helppo määrittää suhteessa omaan lentoreittiin. Lisäksi tutkaruudulla näkyvät AWACSin löytämät viholliskohteet, joten ilman omaa tutkaa voi mainiosti luikkia vihollisilta karkuun ja yrittää välttää niiden tutkakeilaa.
Tämä onkin usein tarpeen, sillä ilmataistelu on pelin heikoin osa-alue. Vihollisten ja omien ohjusten tehokkuudessa on ikävä epäsuhta, jota voi pitää bugina. Siinä missä omat ohjukset ovat teholtaan realistisia ja vihollinen onnistuu niiden välttämisessä aika ajoin, ovat vihollisen ohjukset järkyttävän ylitarkkoja. Käytännössä lähes neljä viidestä vihollisohjuksesta osuu, vaikka niiden väistämiseen käyttäisi ohjekirjan mukaisia ohjeita.
Internetin keskusteluryhmät ovat täynnä raivostuneita pelaajia, jotka väittävät peliä pelikelvottomaksi tämän virheen takia. Se on ehkä liioittelua, mutta täytyy kyllä ihmetellä, miten isoihin ilmataisteluihin keskittyvään simulaatioon on jätetty näin selvä moka. Ohjuksen tarkkaa sijaintia on mahdotonta määritellä, sillä ohjusvaroitin ei kerro kuin sen summittaisen suunnan, eikä padlock lukkiudu ohjuksiin. Ainoa tapa päätellä, että ohjus on lähellä, on kuunnella automaattista silpunheittojärjestelmää. Kun silput alkavat lennellä, on aika tehdä väistöliikkeitä.
Ohjusten kuolettavuutta ei voi muuttaa edes vaikeusastetta säätämällä, koska sitä ei ole. Novalogic on luvannut korjata bugin päivityksillä. Ensimmäisessä ruudun yläkulmassa näkyvässä tutkavaroittimen ja tutkan yhdistelmässä näkyvät kohti tulevat ohjukset. Seuraavassa ovat sitten vuorossa ohjusten padlockaus ja mahdollisesti ohjusten tehokkuuden korjaus.
Onneksi yksi ohjus ei tuhoa konetta. Yleensä koneeseen tulee ensimmäisestä osumasta pieniä vaurioita, mutta se pystyy vielä jatkamaan tehtävää. Toinen osuma tappaakin sitten aina. Yhteenlaskettuna koneen kesto ja ohjusten tehokkuus tarkoittavat sitä, että jos omaa konetta kohti ammutaan kolme ohjusta, on tehtävä käytännössä varmasti epäonnistunut.
Löydettyjen vihollisten tuhoaminen on helppoa, sillä kone rakentaa havaituista kohteista automaattisesti ampumalistan, josta ohjusten ampuminen jokaiseen viholliseen vuoronperään on lapsellisen yksinkertaista. Oikeassa MiG-29:ssä tai F-16:ssa tällaista ominaisuutta ei ole, mutta hälläkö väliä, kun lopputulos on toimiva.
Loistelias grafiikka
Grafiikka on parivaljakon parasta antia. Ohjelma tukee ainoastaan 3Dfx-kortteja, mutta sen kanssa lopputulos on hieno. Voodoo 2 -kortilla tarkkuudeksi saa 1024x768 pistettä, joka rullaa ilman nykimisen häivää. Oman koneen grafiikka on erittäin yksityiskohtaista, ja jopa koneen heijastusnäytön tekstit näkyvät ulkoa päin.
Maasto on varsin yksityiskohtainen ja siisti ja omilla lentokentillä on usein muutakin liikennettä. Tällainen luo mukavasti tunnelmaa, koska toimiva lentokenttä antaa tunteen siitä, ettei pelaaja ole yksin muuta maailmaa vastassa.
Muuten laadukkaassa grafiikassa on pieni häiritsevä yksityiskohta. Molemmissa koneissa mittaripaneelit ja monivalintanäytöt värisevät koko ajan. Tämän takia paneelit eivät aina osu saumattomasti niille varatuille kohdille ja näyttää siltä kuin mittaristojen takaa välkkyisi valo. Efektiä on vaikea pukea sanoiksi, mutta se on häiritsevä, koska katse pyrkii koko ajan harhailemaan kuvaruudun alareunassa näkyvään epämääräiseen liikkeeseen.
Kampanjat suoraan purkista
Molemmissa peleissä on viisi kampanjaa, jotka vaihtelevat viidakosta aavikkoon. Kampanjat ovat ennalta purkitettuja, mutta Novalogicin mukaan pelaajan toiminnan pitäisi jollain tasolla vaikuttaa tapahtumien etenemiseen. Tämä jäi minulle mysteeriksi, sillä tehtävät joko onnistuvat tai sitten niitä yritetään uudestaan. Kun tehtävän ennalta määrätyt kohteet on tuhottu, voi pelaaja jatkaa tehtävän loppuun asti tai lopettaa siihen paikkaan, vaikka ympärillä olisi kymmenen vihollista.
Tehtävät ovat suoraviivaisia ja nopeita tempoltaan. Tässä pelikaksikossa ei tarvitse lentää parin tunnin lentoa ennen tapahtumien alkua F-15:n tyyliin, vaan taistelut käynnistyvät yleensä heti pyörien noustua kiitoradalta. Maakohteet sijaitsevat lähellä, ja viholliskoneet vieläkin lähempänä. Fiksu pelaaja pyörähtää kertaalleen oman kiitoradan ympäri ilmaan noustuaan, sillä siipimies lähtee liikkeelle vasta melkein minuutin pelaajan perässä. Tässä ajassa ehtii kuolla moneen kertaan.
Siipimiehistä on tehtävissä kohtalaisesti apua. Jostain syystä valikossa on ilmataistelua aloitettaessa ainoastaan engage my target -vaihtoehto, eikä yleisempi engage-komento jostain syystä toimi. Siipimiehet eivät käytä pommeja, joten isoin hyöty niistä on selustan varmistajina.
Kampanjat pitää suorittaa ennalta määrätyssä järjestyksessä, vaikka ohjekirja muuta väittääkin. Readme-tiedosto paljastaa, että edellinen kampanja pitääkin olla selvitetty, ennen kuin seuraavaan pääsee. Tämä on järjetön yksityiskohta, sillä tehtävät vaikeutuvat tasaisesti kampanjan edetessä, joten viimeisiin tehtäviin saattaa juuttua pitkäksi aikaa. Juuri tällöin olisi hauska kokeilla välillä seuraavaakin kampanjaa.
Olis pätsin paikka
Novalogic on tehnyt eri osa-alueiltaan mukavan tasapainoisen pelin. Jos ohjusten ylitehokkuusbugi vielä saadaan korjattua, on lopputulos erinomaisen pelattava. Ei simulaattorin aina tarvitse pyrkiä maksimaaliseen realismiin, kyllä hauskaa voi olla muutenkin. Jos ohjukset jätetään huomioimatta, on pelikaksikko erinomainen tapa tutustua lentosimulaattorien maailmaan. Toisaalta haastetta ja hauskaa piisaa, mutta toisaalta se ei ole nippeleissään ylivaikea. Ase- ja avioniikkamallinnus on sopivan helppo ja yksinkertainen.
Erikoiskiitoksen kaksikko ansaitsee grafiikasta. Äänien osalta ei sitä voi kehua, muttei toisaalta haukkuakaan. Venäläisten puolella voi kaikki radiosta kuuluvat puheet valita myös venäjäksi. Puhetta ei kylläkään käännetä edes tekstinä englanniksi, joten tämä optio on vain kielitaitoisille.
85
