PC

 Ilmestyy 2014

Romuralli 2014

Nöyrät autoilijat ja jalankulkijat, teidän on taivasten valtakunta, sillä liikennevalistuksen antikristus Carmageddon on ylösnoussut.

Stainless Games osaa vetää oikeista naruista. Se on ymmärtänyt, että Kickstarter-rahoittajat muistelevat 90-lukua erityisen kaihoisasti. Maksukykyiset kolmi- ja nelikymppiset pelaajat raottavat helposti kukkaroaan, kun heille luvataan nostalgianhuuruista pelaamista suoraan kultaisesta nuoruudesta. Stainless ehti tuskin hihkaista ”kolareita ja verta”, kun Carmageddon: Reincarnation oli jo kerännyt Kickstarterissa reilut 600 000 dollaria.

Carmageddon on niin ysäriä kuin olla ja voi. Siekailemattoman väkivaltainen ja poliittisesti epäkorrekti autoilupeli raivostutti moraalinvartijat ja kukkahattutädit jo vuonna 1997, kauan ennen Modern Warfare 2:n verilöylykohua. Carmageddon ja ensimmäinen Grand Theft Auto olivat vuonna 1997 yhteiskunnan vihollisia numero yksi.

Carmageddoniin tehtailtiin joukko jatko-osia, mutta minulle ainoita oikeita Carmoja ovat kaksi ensimmäistä. Siinä mielessä onkin onni, että Reincarnation lainailee häpeilemättä kakkos-Carman sisältöä. Näennäisesti pääosassa on kilvanajo, käytännössä kilpailuissa tehdään kaikkea muuta paitsi ajetaan kilpaa. Jalankulkijat ja eläimet liiskaksi, muu liikenne palasiksi, kilpailijat romuksi ja ympäristö tohjoksi.

Siinä Carmageddon pähkinänkuoressa.

Wasted!

Esialfassa oleva Reincarnation on siis pahasti vaiheessa, mutta jo varhaisversio tuo hyvällä tavalla mieleen alkuperäiset Carmat. Mukana olevat kuusi autoa ovat tuttuja vuosien takaa, ajotuntuma löytyy edelleen selkärangasta ja muiden autojen runnominen on yhtä hauskaa kuin ennenkin. Musiikit ja äänitehosteetkin kuulostavat tutuilta. Pelimuodoista mukana on tässä vaiheessa ainoastaan klassinen Carma, jossa tavoitteena on ajaa maaliin, tuhota vastustajat tai teloa kaikki jalankulkijat.

Erikokoisilla ja -näköisillä ajoneuvoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Klassinen Eagle R on nopea mutta heikko, mörssärimäinen Towmeister kestää kuritusta vaan ei loista ketteryydellään, Twisterin keulassa pyörii poranterä mutta monsteriauto keikahtaa helposti kyljelleen korkean painopisteensä takia. Kuuden kulkuneuvon valikoima saa lisäystä tulevina kuukausina.

Autot vaurioituvat näyttävästi. Pelti rypistyy, rungot vääntyvät ja renkaat tyhjenevät tai saattavat irrota kokonaan. Vauriot myös vaikuttavat ajo-ominaisuuksiin. Palasiksi kolaroidut ja savuavat vastustajien autonraadot ovat säälittävän näköisiä nilkuttaessaan epätoivoisesti kohti seuraavaa tarkistuspistettä.  Suupielet kääntyvät väkisin hymyyn, kun painaa jalan kaasulle ja lähettää viimeisenkin vastustajan autojen hautausmaalle. Muahaha!

Karttoja Reincarnationista löytyy tällä hetkellä kolme. Näistä onnistunein on rannikolle sijoittuva Dusty Trails, jossa on mukavasti korkeuseroja, siltoja, majakka ja massiivinen silmukka. Ja laumoittain geenimanipuloituja lehmiä. Muut kentät, jäinen Frosty Pass ja satamassa ajettava Magnuchem, tuntuvat Dusty Trailsin jälkeen suorastaan pitkästyttäviltä.

Kartat ovat pullollaan kanistereita, joilla saa käyttöön erilaisia kykyjä. Sinisen kanisterin poimittuaan pystyy ajamaan veden alla, joistakin kanistereista saa lisäpuhtia moottoriin tai kolarointiin, toisinaan jerrykannu saattaa muotoilla auton rungon banaanimaiseksi, muuttaa painovoimaa tai tarjota ilmaiset korjaukset. Kerran kanisterin kerättyään efektin voi ostaa pelin sisäisestä kaupasta. Pisteitä ja ajoaikaa kerätään kolaroimalla, liiskaamalla jalankulkijoita ja eläimiä, tarkistuspisteiden läpi ajamalla ja temppuilemalla.

Hyi, tuhma!

Reincarnationin keskeneräisyys iskee valitettavan selvästi vasten kasvoja, kun kilpailu käynnistyy. Ruudunpäivitys takeltelee, latausajat ovat karmean pitkiä, peli kaatuilee, autojen fysiikka oikuttelee tai niistä puuttuvat moottoriäänet. Ajoneuvojen hallitseminen ja vastustajiin osuminen muuttuu lähes mahdottomaksi, kun ruutu päivittyy ainoastaan muutaman kerran sekunnissa.

Pahimmillaan takeltelu on satamakentässä, jossa edes grafiikka-asetusten madaltaminen ei vähennä tökkimistä. Tätä lukiessasi ongelmat ovat toivottavasti jo historiaa, sillä Stainless tiedostaa tekniset pulmat ja on luvannut niihin pikaista parannusta. Syytä olisi, sillä tökkiminen nakertaa tehokkaasti pelinautintoa.

Carmageddonin väkivallasta olisi helppo vetää herne nenään, mutta pelin keinotekoinen maailma ja lapsellinen väkivalta ovat niin kaukana tosielämästä, että ne aiheuttavat lähinnä hihitystä. Parin metrin alueella palloilevat ihmiset ovat tyhmempiä kuin zombit, eivätkä ne edes yritä väistää kilpailijoita. Verellä läträäminen on itsetarkoituksellista.

Reincarnation on tässä vaiheessa vasta keskeneräinen aihio, jossa riittää edelleen runsaasti työtä. Lopullisen version vetovoima riippuu siitä, kuinka onnistuneen uratilan ja moninpelin Stainless onnistuu tekemään. Sitä ennen heidän pitää kuitenkin saada  suorituskykyongelmat kuriin, tehdä joukko uusia ratoja ja autoja, viimeistellä pelin keskeneräiset osat ja korjata fysiikat.

Pellin alla piilee lupaava romuralli, mutta nykykunnossaan uutta Carmaa ei kannata ostaa paitsi tietysti kannatuksen vuoksi.