Ensimmäinen Epätodellinen Total Conversion on sitten tullut. Joku innokas harrastaja on mennyt ja vaihtanut Unrealiin Star Trek -grafiikan. Ai! Se olikin MicroProse.
Klingonien johtaja Gowron on yritetty salamurhata ja Kunniakaartin tehtävänä on selvittää syylliset ja rankaista heitä. Murhayrityksen takaa paljastuu suuri kapinallisten salaliitto, joka uhkaa koko klingonien imperiumia. Pelaaja, kaartiin juuri hyväksytty klingonisoturi, pääsee pian osalliseksi taisteluihin, joista tulevat klingonisukupolvet tulevat laulamaan lukemattomia veriviininhuuruisia ylistyslauluja niin, että itse Kahless'kin halkeaisi kateudesta.
Kunniaa teille ja asunnollenne!
Alun parin tylsähkön harjoitustehtävän jälkeen pelin juoni lähtee kunnolla käyntiin. Tapahtumat vievät muun muassa Rura Penthen vankilaplaneetalle, kapinallisten avaruusasemalle ja klingoniristeilijä Fek'Larille, joissa jokaisessa järjestetään kunnon verilöylyt. Aina silloin tällöin kapteeni Kurn (Star Trek: The Next Generationista ja Deep Space Ninesta tuttu Tony Todd) murahtelee videopätkien kera, mitä pelaajan pitää seuraavaksi tehdä.
Vaikka peli käyttääkin Unrealin engineä, sen kartat eivät ole mitenkään erityisen omaperäisen näköisiä tai arkkitehtonisesti komeita, mutta ainakin niistä tunnistaa helposti Star Trekin tv-sarjojen ja elokuvien tyylin, mikä kaiketi on tekijöiden tarkoituksena ollutkin.
Klingon Honor Guardin varsinainen silmänruoka on sen aseissa, joita tällä kertaa on tarjolla yhteensä kymmenen kappaletta (ja jokainen kahdella eri tulimoodilla). Pelin jokaista asetta (paitsi veistä ja bat'lethia) yhdistää se, että niistä lähtee kova räiske ja pauke. Niin pitääkin, sillä yksikään itseään kunnioittava klingonisoturi ei kehtaisi tulla lähetetyksi Sto Vo Kor'iin millään hernepyssyillä tai Tähtiliiton teknobanaanilla.
Matalaotsaisimpia klingoneita myös miellyttänee pelin runsas verellä mässäily. Ruumiinjäsenet saavat sentään olla rauhassa, sillä Star Trekin lisenssiä neuroottisesti varjeleva Paramount ei ilmeisestikään sulattanut ajatusta klingonin räjäyttämisestä avaruussingolla riekaleiksi tietokoneen ruudulla.
Aseiden näyttävyydellä on kyllä hintansakin. Kun tiukassa kamppailussa liipasimesta vetäisee, putoaa ruudunpäivitys pohjalukemiin nopeammin ennen kuin ehtii sanoa "Dor-sho-gha!", ellei alla satu olemaan megamylly-luokan Pentium II.
Pelihahmojen mallinnus onkin sitten heikommilla kantimilla. Pelin pökkelömäisesti animoiduista klingonisotureista vastuussa olevat kunniattomat pahtakit kun eivät ole oikeaa klingonia varmaan eläissään nähneetkään.
Tänään on hyvä päivä kuolla!
Vaikka testissä olleen Honor Guardin version piti olla liki valmis, siinä oli suorastaan kiusallisen paljon bugeja. Pienet kauneusvirheet, kuten ilmassa leijuvat veriroiskeet tai välillä laatikkomaisiksi jäävät valoefektit vielä kestäisi, mutta videopätkien toimimattomuus Voodoo 2:lla ja pelin toistuva kaatuilu ovat jo anteeksiantamattomia virheitä, ellei niitä lopulliseen myyntiversioon korjata.
Kaikkine karvoineenkin Klingon Honor Guard on kuitenkin tähänastisista Star Trekin nimeä kantavista peleistä selvästi paras (No ei ole! Paras on joko Star Trek: Borg tai Star Trek: 25th Anniversary. _nn). Sillä on silti tarjottavana parikymmentä leveliä laaturäiskintää myös niille, jotka eivät Trekistä muuten paljoa perustaisikaan, mutta joita 3D-räiskintä kiinnostaa.
75
