Sonyn tuoreen supersankarimörpin ostajalle saattaa Jokerin sijasta jäädä käteen vain Musta Pekka.
Tiukkoihin trikoisiin pukeutuneita supersankareita käsittelevät massiivimoninpelit ovat toistaiseksi olleet City of Heroesista ja Champions Onlinesta vastuussa olevan Cryptic Studiosin leipälaji. Peleissä ei tekijänoikeussyistä näy niitä tunnetuimpia yli-ihmisiä, vaan ainoastaan suhteellisen uskollisia B-sarjan pelaajahahmokopioita. Nyt nettiropekonkari Sony Online Entertainment läjäytti markkinoille about kaikki DC Comicsin aidot, oikeat sankarit ja rosmot sisältävän DC Universe Onlinen.
Gotham Cityn ja Metropoliksen maisemissa pyörivässä mörpissä voi astua joko oikeuden tai vääryyden puolustajien riveihin taistelemaan Lepakkomiehen, Teräsmiehen, Lex Luthorin, Jokerin ja vastaavien ikonisten hahmojen alaisuudessa. Supervoimilla leikitään, tasoja keräillään ja mahdollisesti myös nuijitaan vastapuolen pelaajia PvP-mittelyissä, ja pelimekaanisesti vedetään sillä tavanomaisella Everquest / World of Warcraft -linjalla. Tehtävät ovat osin dynaamisia eli sama tarinanpätkä näyttäytyy hyviksille ja pahiksille hieman erilaisena, ja joissain tehtävissä tapellaan rinta rinnan tunnettujen sarjakuvahahmojen kanssa tai niitä vastaan. Näin siis periaatteessa. Käytännön tasolla DC Universen sisältö riippuu täysin siitä, saako pelin ylipäätään toimimaan.
Pimpelipom, täällä Tyyne
En tiedä, onko peli julkaistu raakileena vai onko koodi muuten vain paskaa, mutta kylmä fakta on se, että merkittävällä osalla DC Universen ostajista peli ei toimi lainkaan. Matka saattaa tyssätä jo asennusvaiheessa tai sitten vasta myöhemmin esimerkiksi alkuvalikossa, sisäänkirjautumisessa, hahmonluonnissa tai missä tahansa. Jos Sonyn tukifoorumeja on uskominen (ja miksipä ei olisi), vartin pelisessio ilman yhtään kaatumista, grafiikkabugia tai tehtäväskriptauksen ongelmasta johtuvaa pelinpysäyttäjää on jo hyvä suoritus, ja tunnin onnistuneen pelaamisen jälkeen on syytä laittaa seuraavan viikon lottokuponki vetämään.
Kymmenien pelaajien valittaessa samasta käynnistysvaiheessa pelin hyydyttävästä ongelmasta Sonyn edustajat heittelevät ”koita tyhjentää selaimen välimuisti” -tason hyödyttömyyksiä (jos edes vaivautuvat vastaamaan viestiketjuihin), ja kun nämä huipputason vinkit eivät toimi kenelläkään, tukihenkilöstö vaikenee kuin muuri. Itsepintaisimmat valittajat ohjataan soittamaan maksullisiin tukipuhelimiin, joista saatu hyöty on foorumijuttujen mukaan niin ikään aika pitkälti nolla. Puhumattakaan sitten siitä, kuka Yhdysvaltojen tai Ison-Britannian ulkopuolella asuva haluaa tai viitsii soitella omalla kustannuksellaan ulkomaille.
Rohkeimmat foorumikirjoittelijat yrittävät auttaa hätää kärsiviä tovereitaan, mutta useat pelin sisältämistä teknisistä ongelmista ovat niin mystisiä, että neuvojen toimivuus on puhdasta arpapeliä. Teknistä tukea voi lähestyä myös niin sanottujen support ticketien eli kirjallisten avunpyyntöjen kautta – tosin vastausta saattaa joutua odottelemaan päivä- tai viikkokausia ja sen saapuessa sisältönä todennäköisesti on ”koita tyhjentää selaimen välimuisti”.
Vaikeneminen on kultaa
Suureen osaan ongelmista on syynä Sonyn Launchpad-kikkare, joka on ainoa keino pelin asentamiseen, päivittämiseen ja pelaamiseen. Asiakkaiden pyynnöistä huolimatta Sony on päättäväisesti kieltäytynyt peliklientin julkaisemisesta erillisenä latauksena tai torrentina, joten jos Launchpad ei jostain syystä toimi (tai päivitä peliä, kuten omalla kohdallani), ei pelaajaraukalla ole yksinkertaisesti mitään muita ratkaisuvaihtoehtoja.
On aika uskomatonta, että nettiroolipelejä jo yli vuosikymmenen ajan suht menestyksekkäästi pyörittänyt Sony on saanut ison lisenssipelinsä julkaisusta taiottua tällaisen fiaskon. Tyhmempi kuvittelisi, että esimerkiksi päivitysten jakelun infrastruktuuri olisi hallussa eikä kaikkea tarvitsisi tehdä onnettoman ja bugaavan Internet Explorerin ja Flashin varaan rakennetun paskasoftan ”avulla”. Kokonaisvaltainen vaikenemisen politiikka tuo ikävällä tavalla mieleen 2000-luvun alkuvuosien Everquestin ja Sonyn, tai silloisen Verantin käytöksen bugien ja muiden ongelmien suhteen. Kun maksavien asiakkaiden ilmaiskuukaudet valuvat hukkaan ja teknisen tuen määrä on melko tarkalleen nolla, aika monelle tulee mieleen, josko rahansa voisi mieluummin antaa jollekin toiselle firmalle.
Onneksi kyseessä ei ainakaan toistaiseksi nähdyn perusteella ole mikään megapeli, vaan aika perustason mörppi kovan luokan sarjislisenssillä. Tässä vaiheessa vaatii joko suurta intohimoa supersankarileikkejä kohtaan tai ainoastaan suunnatonta määrää rohkeutta, jos aikoo heittää rahansa DC Universe Onlineen. Itse en suosittelisi riskinottoa kenellekään, mutta jos joku päätyy varoituksista huolimatta pelin hankkimaan eikä se toimi, kannattaa koittaa selaimen välimuistin tyhjentämistä.
Kasibittisessä maailmassa hiiri on kulmikas ja pitää ääntä.
Disneyn uusi Tron-elokuva tuli ja meni, mutta se ei hidasta oheiskrääsän julkaisua. Razer ei onneksi tyydy vain painamaan lisenssilogoa jo olemassa olevaan tuotteeseen, sillä Tron-hiiri on suunniteltu kasariklassikko mielessä puhtaalta pöydältä.
Hiiri on nimensä mukaisesti kuin kasibittisestä menneisyydestä, niin hyvässä kuin pahassa. Mustan ja sinisen yhdistelmä toimii ja laite on varmaan ainoa rotta, jota itse asiassa käytän mieluummin kaikki valot päällä kuin pois kytkettynä. Ilman valoja haalean sininen väri tuo mieleen 70-luvun muoviset lastenastiastot. Virran kytkeytyessä kuuluva ankea äänitehoste on niin nolo, että se ahdistaa joka kerta konetta käynnistäessä. Onneksi sitä ei tarvitse muuten kuunnella.
Valitettavasti ennen kaikki oli kulmikasta, ja se näkyy myös Tron-hiiressä. Unisex-design sopii yhtä hyvin molemmille käsille, mutta sormiotteelle suunnitellun ohjaimen sivuilla on turhan hankalia kovia kulmia. Tämän takia nakit ajautuvat hakemaan helpotusta kyljissä olevien nappien päältä ja vahinkonapautuksia sattuu turhan usein. Itse asiassa tuntuu siltä, että sormia olisi tarkoitus pitää nappuloiden päällä koko ajan. Ehkä jonkun olisi kannattanut kokeilla hommaa käytännössä ennen tuotantoon menoa.
Totuttelun jälkeen hiirestä saa kohtalaisen otteen, mutta silloin kättä lähempänä olevat kylkinappulat jäävät yleensä vähälle käytölle. Niihin kun ei tahdo ylettyä ilman asennon hankalaa vaihtamista. Leveä ja mukavan kuminen rulla sen sijaan on erinomainen eikä sen napauttaminenkaan vaadi turhan paljon voimaa. Kangaspintainen kaapeli asettuu myös helposti paikoilleen eikä hankaa turhaan liikkeitä vastaan.
Tekniikaltaan Tron-hiiri on moderni pelirotta. Tarkkuus on enimmillään hurjat 5600 pistettä tuumalla ja sitä on mahdollista säätää ajureista sadan hyppäyksillä. Suoraan hiirestä valittavia tiloja voi olla enimmillään viisi erilaista, mikä riittää varmasti kaikille. Kätevästi Tron ei välttämättä tarvitse ajureita lainkaan, sillä kerran tallennetut asetukset menevät hiiren muistiin ja pysyvät siellä myös konetta vaihdettaessa.
Razerin Tron-hiiri on hyvä yritys tehdä jotain hiukan erilaista lisenssiroinaa, mutta tyyli on mennyt tarkoituksen edelle. Täydellisestä fiaskosta ei missään nimessä ole kyse, mutta käyttömukavuuteen suhteutettuna hiiren hurja 110 euron hintalappu vaikuttaa melkoiselta riistolta.
