Tuli, jota ei saatu sammuksiin
Onko Elder Scrolls Onlinella edessään mahdoton tehtävä?
Harvoin on previkan kirjoittaminen yhtä epäkiitollista hommaa kuin The Elder Scrolls Onlinen kohdalla. Matkustin toukokuussa Britanniaan asti tutustumaan Bethesda Softworksin uutuusmörppiin, vain huomatakseni, että presentaation anti oli lyhyen YouTube-videon tasoa, haastatteluaikani peruttu ja peliaikani rajattu puoleentoista tuntiin.
Tunnen hapuilevani pimeässä, mutta yritän nyt parhaani mukaan kuvailla näkemääni.
Kolme liittoumaa ja prinssi
Elder Scrolls on maailman suosituimpia roolipelisarjoja, joten siihen perustuva massiivimonipeli on ollut vain ajan kysymys. Urakka ei ole ihan niin helppo miltä se voi äkkiseltään kuulostaa, sillä yksinpelin taikaa ei noin vain vangita mörppikuosiin. Tasapainoa etsittäessä tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, sillä kumartamalla yksinpelaajille Elder Scrolls Online pyllistää mörppääjille ja toisin päin.
Vierauden tunnetta laimentaakseen Elder Scrolls turvautuu ennen näkemättömään kappaleeseen pelisarjan historiankirjoituksessa. Mörppi sijoittuu Toiselle Ajalle, noin tuhat vuotta ennen Skyrimin tapahtumia. Aikakausi on niin varhainen, että maailma voidaan ikään kuin kirjoittaa uusiksi.
Tutut kansat ovat järjestäytyneet Toisella Aikakaudella kolmeksi liittoumaksi, jotka kaikki tavoittelevat ylintä valtaa ikuisessa Imperiumissa. Valtaistuinpeliä varjostaa daedra-prinssi Molag Bal, jonka pimeä taikuus uhkaa avata portin Oblivioniin, elderscrollsilaiseen helvettiin.
Puolentoista pelituntini aikana en nähnyt liittoumien välisistä taisteluista tai Molag Balista vilaustakaan. Sen sijaan suoritin tehtäviä pelissä, joka näytti päällisin puolin yksinpelattavalta Elder Scrollsilta, mutta ei täysin tuntunut sellaiselta.
Lopeta seuraaminen!
Olen Morrowindista lähtien tykännyt Elder Scrollseista, mutta en ole koskaan innostunut mörpeistä. Roolipelit ovat minulle omaa aikaa, enkä näe mitään tarvetta mörppien sosiaaliselle ulottuvuudelle.
Mörppikriittinen asennoituminen voi vaikuttaa asiaan, mutta Elder Scrolls Online haiskahtaa ”Onlinen” pilaamalta. Puitteet ovat Elder Scrolls -uskottavia ja maailma näyttäisi olevan väärällään tehtävänantajia. Lyhyen pelituokioni aikana ehdin ratkoa murhan, pelastaa kuninkaallisen ja sammuttaa druidilehdossa riehuvan tulipalon.
Tehtävästä toiseen kiiruhtaminen on ehtaa Elder Scrollsia, josta tykkään. Onlinea on taasen se, että anonyymit toopet seuraavat jokaista askeltani ja tekevät täsmälleen samoja juttuja kuin minäkin. En näe mitään lisäarvoa siinä, että äsken sammuttamani palot syttyvät tuokion kuluttua uudelleen, että muutkin pääsevät leikkimään sankaria.
Avoimen pelialueen jakaminen vyöhykkeisiin on kuulemma Onlinen sanelemia vaatimuksia sekin. Henkilökohtaisesti en päässyt vyöhykkeiden rajoja todistamaan. Ehdin hädin tuskin aloituskaupunkini Daggerfallin porteista ulos.
Taistelut ovat sentään mörppimittapuulla kiitettävän toiminnallisia. Automaattitaistelun sijaan pelaaja saa lyödä ja torjua itse. Hyökkäysnappia pohjassa pitämällä läimäistään raivohyökkäyksiä ja jos vihollinen yrittää omaa erikoishyökkäystä, torjunnan aikana näpäytetty lyönti johtaa tainnuttavaan vastaliikkeeseen. Taistelu voisi olla edes vähän fyysisemmän näköistä, mutta noin muuten en keksi systeemistä erityistä moitittavaa.
Hahmonkehityksestä en uskalla sanoa mitään, sillä ehdin saavuttaa yhden ainoan kokemustason. Sijoitin pisteeni jokseenkin summittaisesti tarjolla olleisiin kykypuihin.
Lupauksia paremmasta
Paperilla Elder Scrolls Online lupaa suuria. The Elder Scrolls IV: Oblivionista tutusta Cyrodiilin provinssista kaavaillaan ikuista taistelukenttää, jossa pelin kolme liittoumaa taistelee keisarillisen pääkaupungin ja sitä ympäröivien linnoitusten hallinnasta. PvP-valloitussodissa pitäisi olla kunnon meininkiä piirityskoneineen päivineen.
Cyrodiilia hallitseva liittouma saa kruunata keisarin. Tehtävä kuuluu käytännössä liittouman korkeimmin rankatulle pelaajalle. Keisarin ei tarvitse pönöttää valtaistuimellaan, sillä aseman suomat supervoimat tekevät hänestä oletettavasti taistelukenttien ykkösnyrkin.
Kuulostaa ihan kivalta, mutta olisi pelaajien välisistä taisteluista ollut kiva nähdä myös jotain ihan omin silmin. Pelaamani version keskeneräisyydestä kertoo jotain jo se, että ensimmäisen persoonan kuvakulma oli käytännössä videotodisteen varassa.
Ensivaikutelmat jäivät kiistatta laimeiksi. Olkoon näkökulmani sitten yksinpelaajan, mutta Elder Scrolls Online ei taida olla minun pelini.
Tuomas Honkala
PC
Ilmestyy vuoden 2013 aikana
