Kun loputon toiminta alkaa puuduttaa, aivot voi tuulettaa tunnelmallisella pelinäytelmällä.
1973, jossain päin Kentuckya. Evelyn tilaa baarimikolta paukun. Sen jälkeen, kun hänen miehensä Ted ryhtyi kauppamatkustajaksi, Evelyn ei tiedä mihin aikansa käyttäisi. Ken tietää, millaisia houkutuksia Ted voi tien päällä kohdata… B-mikko Harry toimittaa kohteliaasti olkapään virkaa, mutta miksi hän ilmiselvästi valehtelee siitä, missä vietti lomansa?
2014, Suomen Turussa. Tuijotan tietokoneen näyttöä ja mietin, miksi upean episodiseikkailu Kentucky Route Zeron jatkossa kestää niin kauan. Ehkä siksi, että kehittäjä Cardboard Computer on pyöräyttänyt ulos väliaikaepisodin The Entertainment. Peli on kaikille ilmainen.
Tai no, peli on hieman harhaanjohtava nimitys, sillä The Entertainment on lähempänä interaktiivista näytelmää. Eih, älä käännä vielä sivua! Kuten cardboardilaiset jo Kentuckylla todistivat, heillä on paitsi uskallus tehdä erikoisia tyylikokeiluja, myös taito viedä ne kunnialla loppuun.
The Entertainment iskee kyntensä suoraan katsojan sydämeen, kuten hyvän draaman kuuluukin.
Viettelysten vaunu
The Entertainmentin tapahtumapaikkana toimii nuhjuinen baari, jossa kaikki asiakkaat vaikuttavat olevan lohdun tarpeessa ja baarinpitäjä on aina valmis lisäämään piikkiin vielä yhden drinkin. Eräänlainen paikallisten turvaluola siis.
Tunnelmaan on haettu mallia Eugene O’Neillin ja Tennessee Williamsin kaltaisista amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikoista. Aiheet ovat tuttuja: särkyneet unelmat, duunarin karu arki, raha ja sen puute, alkoholi, vereslihalle raavitut perhesuhteet, kaipuu vapauteen... Meininki on hyvin esikuvauskollista, eli juuri sopivan korutonta ja vähäeleistä. Hahmot heittävät näennäisen yhdentekevää hetulaa, mutta small talkin alla kulkee jatkuva jännite. Kuka paljastaa todelliset karvansa ensimmäisenä?
The Entertainment käynnistyy hämäävän viattomissa tunnelmissa. Mutta näytös näytökseltä ruuvi kiristyy matkalla kohti Tragediaa isolla T:llä, kuinkas muutenkaan. Loppu onnistuu shokeeraamaan, vaikka synkät ennusmerkit ovat ilmassa koko ajan. Pintaan nousevissa tunteissa The Entertainment ei jää kummemmin jälkeen oikeista pienen budjetin teatteriproduktioista.
Alkoholiokulaari
Teatteri sitä ja teatteri tätä, missä se peliosuus oikein luuraa?
Osallistuminen on periaatteessa pään kääntelyä sinne, missä tapahtuu. Mutta! Nerokkaasti The Entertainment ei sijoitakaan pelaajaa katsomoon, vaan näyttämölle. Pelissä otetaan hiljaista baarikärpästä esittävän näyttelijän rooli. Kun katseen kääntää alas kohti omaa (viskilasilla, tuhkakupilla ja sanomalehdellä varustettua) pöytää, ruutuun alkaa jopa tulvia näyttämöohjeita. Jotkut ovat surullisia, jotkut huvittavia, useimmat molempia. ”Baarikärpänen: Unohtaa.”
Ulkopuolisen tarkkailijan rooli on helpompi hyväksyä, kun se on näin perusteltu käsikirjoituksella. Immersiolle tekee hyvää myös se, että muut hahmot paheksuvat tasaisin väliajoin yksin nurkassa istuvaa deekua. Viilipyttymäisen virtuaali-Bukowskin esittämisestä tulee ennen pitkää kunniatehtävä.
Yllättäen mukana on tuki Oculus Riftille, mikä sai ensimmäistä kertaa harmittelemaan, etten omista moisia taikakakkuloita. Luulisi että ne sopisivat täydellisesti peliin, jossa lähinnä käännellään päätä eri suuntiin.
Niille onnettomille, joilla ei ole edes omaa konetta on saatavilla pelin kässärin sisältävä kirja. Niin, sellainen paperinen läpyskä. Tämä ei ole vitsi.
Kolme varttia mannaa
Toteutukseltaan The Entertainment jatkaa Kentuckyn hyväksi havaittua minimalistista linjaa. Hahmot ovat kasvottomia ja hilluvat lähinnä staattisesti paikallaan, mutta pelkistetty ote toimii ja kaikki värejä myöten on valittu presiis oikein. Äänimaailma on yhtä kuin satunnaiset taustahälyt, vaan eipä tunnelma enempää tarvitsekaan.
Ihastuin jo Kentucky Route Zeroon, mutta The Entertainmentin myötä Cardboard Computer päätyi lopullisesti fanituslistalleni. On jo tarpeeksi vaikea matkia tyylillisesti tietyn aikakauden näyttämötaidetta. Se että lopputuloksen kääntää näin elegantisti pelimuotoon on jo hard modella taiteilua. Uuden piengenren alku?
Hienointa kamaripelinäytelmässä on, miten paljon se jättää oman tarkkaavaisuuden varaan. Päätelmien teko ulottuu myös tarinan ulkopuolelle. Mikä on The Entertainmentin yhteys emopeliinsä? Missä määrin näytelmän käsikirjoittanut Lem Doolittle on oikeasti olemassa? Cardboard Computer ei ole vain tekemässä pelisarjaa, se on luomassa mytologiaa, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat herkullisella tavalla.
Pisteitä en anna, koska pieni pelidraama ei mitenkään taivu perinteiseen arvosteluasteikkoon. Vertailukohtiakaan ei ole.
The Entertainment on pieni peli pienelle yleisölle. Onneksi virtuaaliteatterissa käynti ei verota kuin vähän aikaa, joten rohkeasti sisään, hyvät naiset ja herrat. Aloitamme aivan juuri.
Esirippu!
Arvosteltu PC, saatavilla Mac, Linux
Cardboard Computer
Versio: Julkaisu
Testattu: Athlon II X2 255 4,1 GHz, 4 Gt, Asus EAH5770 1Gt, Windows 7 32-bit
Muuta: Ilmainen, ladattavissa osoitteessa kentuckyroutezero.com/the-entertainment/. Tuki Oculus Riftille.
Ei pisteitä.
Ei pisteitä.
