Haitin voodoo-mytologian mukaan zombi oli tavallinen ihminen, kunnes loitsu tai taikajuoma tappoi hänet, jonka jälkeen uhrista tuli zombi-mestaria totteleva tahdoton ja muistiton orja. Elokuva-zombit ovat eri juttu ja voivat juuri nyt paremmin kuin koskaan ennen.
Kuula päähän
Zombit ovat elokuvan harrastajille aivan yhtä tuttu ilmiö kuin esimerkiksi vampyyrit, ihmissudet tai kostonhimoiset muumiot. Kaikki tuntevat perussäännöt: zombit ovat hitaasti tallustavia, verenhimoisia eläviä kuolleita, jotka syövät ihmislihaa ja repivät uhrinsa kappaleiksi. Zombiksi muututaan zombin puremasta, ja zombi tapetaan sen aivot tuhoamalla.
Hirviönä zombi ei ole tehokkaimmasta päästä. Kömpelö zombi on helppo kiertää. Kun tähtäät sen päätä haulikolla, olento ei edes yritä väistää, sillä zombeilla ei ole varsinaista aivotoimintaa. Paniikki iskee vasta kun satoja, ehkä tuhansia zombeja kolkuttaa nälkäisenä ulko-ovella. Ajatus siitä, että joku on kuollut, mutta elää silti, on vastoin tuntemiamme perusluonnonlakeja ja siksi pelottavaa.
Elokuva-zombin säännöt "virallisti" George Romeron zombi-suurklassikko Night of the Living Dead (1968). Pikkurahalla tehty mustavalkoinen indie-filmi nousi yleiseksi puheenaiheeksi ja valtavaksi hitiksi. Elokuvassa ihmisille tehtiin asioita, joita ei ollut ennen pidetty soveliaina. Varsinkin kannibalismi järkytti monia. Toiset olivat hämillään siksi, että pääosassa oli musta mies (Duane Jones). Moinen oli ennennäkemätöntä. Viimeistään äärimmäisen kyyninen loppuratkaisu oli moukarinisku vasten katsojan kasvoja.
Night of the Living Deadin ansiosta zombit tulivat jäädäkseen. Näin siitä huolimatta, että elokuvassa ei itse asiassa mainita sanaa zombi lainkaan. Kaiken tarpeellisen zombeista saa selville hankkimalla käsiinsä koko Romeron trilogian: Night of the Living Dead, Dawn of the Dead (1978) ja Day of the Dead (1985). Elokuvat löytyvät samasta dvd-paketista hyvin varustetuista alan liikkeistä.
Zombien uuteen tulemiseen 2000-luvulla ovat osaltaan vaikuttaneet pelit. Suositun Resident Evil -sarjan lisäksi zombeihin törmää jatkuvasti muuallakin. Hyvin harva survival horror -peli selviää ilman zombeja.
Sukkelat zombit
Vaikka kaksi Resident Evil -pelielokuvaa ovatkin olleet melko kamalaa katsottavaa, zombi-muodille ne ovat tehneet hyvää. Dawn of the Deadin uusintafilmatisointi (2004) oli kohtalainen menestys ja odotuksia parempi elokuva, jossa yhteistä Romeron versioon ei ole kuin ostoskeskus. Internet Movie Database löytää vuosille 2004 ja 2005 parisenkymmentä valkokangaslevitykseen tarkoitettua zombi-elokuvaa. Joukon mielenkiintoisin on itsensä George Romeron käsikirjoittajama ja ohjaama, toivottavasti ensi vuonna nähtävä Land of the Dead.
Jostakin syystä Iso-Britannia on zombi-buumin edelläkävijä. 28 Days Later (2002) ei kutsunut hirviöitään zombeiksi, mutta esikuvat olivat selkeitä. Elokuva uskaltaa myös uudistaa zombi-mytologiaa. 28 Days Laterin zombit juoksevat kuin parhaatkin pikajuoksijat, ja uudet vauhtizombit riehuvat myös uudessa Dawn of the Deadissa.
Varsinainen löytö on kotimaassaan Englannissa hienosti menestynyt Shaun of the Dead (2002), joka nostaa zombi-elokuvat tyylilajista tietoiselle postmodernille tasolle. Päähenkilö Shaun yrittää saada tyttöystävänsä takaisin juuri, kun lähes koko muu maailma on muuttumassa zombeiksi. Hyvin hauska Shaun of the Dead on jo saatavana britti-dvd:nä. Elokuvan mainoslause kertoo kaiken oleellisen: "A romantic comedy. With zombies."
Ampukaa Astro-tunarit!
Vaikka tällä Kino-palstalla mainitut zombi-elokuvat ovat silkkaa laatua omassa sarjassaan, on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että keskimääräinen zombi-filmi ei ole kummoinen tekele. Aihe houkuttelee yhdistämään halpuuden, amatöörimäisyyden ja ultraväkivallan. Verta ja suolenpätkiä saa teurastamosta kohtuullisen halpaan kilohintaan.
Harva zombi-elokuva on kuitenkaan niin kamala kuin The Astro-Zombies (1969). Itse asiassa Astro-Zombies on vahva ehdokas kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaksi.
Astro-Zombien tarina on oikeasti selvästi lähempänä Frankensteinin hirviötä kuin zombi-mytologiaa. Raketti-insinööri (John Carradine) saa potkut Space Agencystä. Mies ryhtyy rakentamaan kotonaan kuolleiden ihmisten osista kostohommiin ryhtyvää astro-zombia. Tämä tarkoittaa sitä, että 90-minuuttisesta elokuvasta noin 80 minuutin ajan tiedemies kulkee laboratoriossaan eestaas ja höpisee järjettömyyksiä. Insinöörillä on myös apulainen. Hän örisee jotain ääliömäistä kuin olisi vetänyt huumeöverit. Katsoja tylsistyy ja muuttuu itsekin vähitellen zombiksi.
Astro-Zombies on sanoinkuvaamattoman huono elokuva. Sen olemassaolo on loukkaus ihmiskuntaa kohtaan ja luultavasti myös vastoin Geneven sopimusta.
