1980-luvun puolivälissä maailman lähes yksinään videopelilamasta nostanut Nintendo takoi rahaa 8-bittisellä Nintendo Entertainment System-konsolillaan. Menestyksen syynä eivät vähiten olleet yhtiön eri kehitystiimit, jotka takoivat huippupelejä liukuhihnalta. Super Mario Bros. määritti kaksiulotteisen tasoloikan säännöt käytännössä kertaheitolla tähän päivään saakka ja The Legend of Zelda esitteli sellaista avoimen maailman seikkailua ja tutkimista, jolle moni nykypeli on paljosta velkaa. Samana vuonna näiden merkkiteosten kanssa ilmestyi myös ensimmäinen osa Nintendon omaan avaruusoopperaan, joka sekin määritti oman lajityyppinsä välittömästi. Kyseessä oli alkuperäinen Metroid.
Metroid kertoo palkkionmetsästäjä Samus Aranin taistelusta avaruuspiraatteja ja heidän johtajaansa, Mother Brainia, vastaan. Seikkailu alkaa, kun pahalaiset ryöstävät Galaktisen Liittovaltion tiedealukselta meduusaa muistuttavan Metroid-eliön, jonka tutkijat ovat juuri löytäneet syrjäiseltä SR388-planeetalta. Käy ilmi,että altistuttuaan betasäteille, tämä energiaa syövä muukalaisolento alkaa lisääntyä kontrolloimattomasti ja siitä syystä avaruuspiraatit aikovat kehittää Metroidista itselleen galaksia rautaisella otteella hallitsevan bioaseen. Tätä ei Galaktinen Liittovaltio kuitenkaan sulata, vaan lähettää tilannetta selvittämään Samus Aranin, joka on uransa aikana ehtinyt hoitaa toimeksiantoja, joita monet olisivat voineet pitää täysin mahdottomana. Hänen tehtävänään on soluttautua Zebes-planeetalle, jossa avaruuspiraatit majailevat ja tuhota sekä Metroid, että Mother Brain.
Matroidin tunnelma on moniin muihin aikansa Nintendo-peleihin verrattuna synkkä. Samus aloittaa Zebesin tutkimisen hyvin vaatimattomalla arsenaalilla, sokkeloiset luolastot seuraavat toisiaan ja ohjekirjastakin löytyy avuksi vain suuntaa antava kartta. Joka puolella vastaan tulee umpikujia tai lukittuja ovia, jotka pakottavat palaamaan jo tutkituille alueille tarkistamaan, onko jotain jäänyt huomaamatta. Ja toden totta, pian vihamielinen muukalaisplaneetta alkaa avautua. Samuksen morfipallomuodossa laukaistava pommi räjäyttää tiettyihin seiniin kapeita reittejä, jääsäde tekee vihollisista astinlautoja ja High Jump-bootsit auttavat loikkaamaan sellaisille kielekkeille, joihin ei aikaisemmin yltänyt. Tämän omaperäisen pelisuunnittelun myötä syntyi genre, jota nykyään kutsumme Metroidvaniaksi. Lajityypin pelimekaniikat rakentuvat avoimen maailman tutkimiseen sitä mukaa, kun pelihahmo saa uusia kykyjä. Tähän liittyy usein juuri vanhojen alueiden uudelleen tutkimista ja salaisuuksien löytämistä.
Jos uusi, avoin ja paikoittain jopa kryptinen pelimekaniikka aiheutti ilmestyessään kummastusta, niin sen teki myös pelin päähenkilö, Samus Aran. Hänestä ei kerrota pelin alussa tai ohjekirjassa paljon muuta, kuin että hän on kovaksikeitetty, voimahaarniskaan sonnustautunut palkkionmetsästäjä. Englanninkielinen käännös meni jopa niin pitkälle, että kertoi Samuksen olevan kybogi. Lisäksi tekstien he-muodossa olevat persoonapronominit antoivat ymmärtää yksiselitteisesti, että kyseessä oli miespuolinen henkilö. Siksi Metroidin nopeasti läpäisseet pelaajat saivatkin kokea jymy-yllätyksen, kun näkivät loppuanimaatiossa voimahaarniskastaan kuoriutuvan, ruskeahiuksisen neitosen. Mikä vielä ihmeellisempää, Nintendon tiukan sensuurin läpi pääsi ominaisuus, joka esittelee Samuksen sitä vähemmällä vaatteella, mitä nopeammin peli on läpäisty.
Nykypäivänä Metroid-sarja ja Samuksen sukupuoli on jokaisen pelimediaa seuraavan henkilön tiedossa. Metroid-tuoteperhe on kuitenkin ollut telakalla hyvän aikaa 2010 ilmestyneen Wii-peli Other M:n myötä, jonka sarjan fanikunta lyttäsi lähes yksimielisesti. Tunnelmaa ei ole merkittävästi nostanut 2015 E3-messuilla julkistettu 3DS co-op shooter Metroid Prime: Federation Force. Pelistä ennustetaan lähes varmaa floppia, joka huonon menestyksen takia tulee tappamaan Metroid-sarjan lopullisesti.
Samuksen tulevaisuus on siis vaakalaudalla, mutta sen perintöä ei käy kieltäminen. Joidenkin mielestä sen pelimekaniikkaa ja tunnelmaa ei kukaan ole täysin pystynyt vuosien varrella kopioimaan. Sen vuoksi haluankin Let's Play kanavani kolmen sadan tilaajan rajapyykin ja sarjan 30-vuotisen uran kunniaksi tarjota pelailun alkuperäisestä NES Metroidista. Kaikkine puutteineenkin kyseessä on julkaisuajankohtaansa ja alustaansa nähden aivan loistava teos!
