Muutto Surreyn yliopiston tutkimuskeskukseen tuntui lähes ironiselta, sillä Lionheadin uusi kotiluola sijaitsi vain kivenheiton päässä Bullfrogin vanhalta lumpeenlehdeltä samassa rakennuksessa.
Uuteen toimistoon tilattiin suuret, puolipyöreät pöydät, joille jokainen sai kaksi PC:tä, varastointipaikan CD-kokoelmalleen ja runsaasti työtilaa. Huoneisiin asennettiin kolmimetriset alumiinikoristeiset ovet, joissa on Space Invaderin muotoiset teräskahvat. Äänistudioon hankittiin lähes puolen miljoonan markan edestä miksauspöytiä ja ääniefektilaitteita. Toimistoon rakennettiin myös päärynänmuotoinen huone, jossa ohjelmoijat voisivat jäähdytellä yövuorojen aikana.
Koko projekti pidettiin salassa rakennustöiden valmistumiseen saakka. Tim Rancea ja minua lukuunottamatta paikalle ei päästetty ketään, ei edes Peteriä. Leveät hymyt levisivät kaikkien kasvoille Lionhead-tiimin päästessä vihdoin tutustumaan uuteen kotiinsa. Shamppanja otettiin esiin. Kaikki haahuilivat pitkin toimistoa ylpeinä ja innostuneina. Taiteilija Mark Healey ajoi välittömästi Guildfordiin ostamaan koristeita uudelle työpöydälleen: puoli tusinaa ruukkukasvia, säkillisen hohtaviksi kiillotettuja kiviä monitorin ympärille liimattaviksi, sekä rukousmaton, jonka hän levitti huolella ja lämmöllä työpöydälleen. Hän oli ostanut myös jonkinlaisen kuivatuista akanoista tehdyn juju-kalistimen. Kamppaillessaan jonkin tuskastuttavan animaationpätkän kanssa hän nousee ylös ja kävelee hitaasti pöytänsä ympäri messuten ja kalistintaan heilutellen kuin apassipoppamies. Omituista.
Uusissa työhuoneissamme meillä oli laajennustilaa ja lopultakin mahdollisuus hankkia uusia työntekijöitä. Edgessä olleeseen työpaikkailmoitukseemme oli tullut yli sata vastausta. Ensimmäinen tulokas oli musiikkipäällikkö Russell Shaw. En muista koskaan nähneeni Russellin käyttävän muita vaatteita kuin poolokauluksista villapaitaa, farkkuja ja baseball-lippistä (onneksi sentään lippa oikeinpäin). Russell on uskomattoman innostunut kaikesta, ja hänellä on tapana kutsua kaikkia "kamuiksi" Lontoon slangityyliin. Jos kysyy Russellin mielipidettä hänelle viikonlopuksi lainatusta pelistä, hän vastaa "No huhhuh. Kova juttu, kamu. Tosi hyvä. Jep. Kiitti kovasti, kamu. Mahtavaa. Hienoa. Jep." Yhtenä päivänä kuulin hänen puhuvan puhelimessa vaimonsa kanssa: "Tulen himaan puoli kahdeksan maissa. Jep. Mahtavaa. Nähdään, kamu."
Russell pitää huoneensa oven auki. Soittamalla samoja musiikinpätkiä kerta toisensa jälkeen hän on saanut kolme tai neljä raitaa juurrutettua pysyvästi aivoihimme. Ne epäilemättä päätyvät aikanaan webbisivullemme.
Webbisivumme pystyttäminen ja saattaminen toimintakuntoon on Lionheadin toisen uuden kasvon Jamie Durrantin ansiota. Työhaastattelussa hän kehotti meitä vilkaisemaan omaa webbisivuaan. Sieltä hänestä ilmeni kaksi asiaa. Ensinnäkin hän on paitsi taiteilija myös lahjakas webbisivujen suunnittelija. Jo parin ensimmäisen työviikon aikana hän suunnitteli meille sivun, johon kuului interaktiivinen logopalapeli, Lionheadin toimistosta säännöllisesti kuvia napsiva nettikamera, vitsejä, puzzleja, elämäkertoja, taustakertomuksia, linkkejä muille sivuilla ynnä muuta. Hänen työnsä tuloksia voi tarkastella osoitteessa www.lionhead.co.uk.
Tänä vuonna jokainen Lionheadin jäsen joutuu järjestämään koko porukalle yhden turnauksen, jossa jaetaan Lionhead-olympiapisteitä. Turnaukset voivat olla tietokonepelejä, lautapelejä, urheilua tai mitä tahansa, kunhan kilpailijat voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Tekninen johtajamme Tim Rance järjesti sulkapalloturnauksen. Urheilussa kehnosti pärjäävä Jamie ei ole voittanut vielä yhtään ottelua.
Mainittakoon vielä, että viime vuoden olympialaisista tuli lopussa todella tiukka vääntö. Jouluaaton lähestyessä jäljellä oli enää kaksi lajia, ja kärkisijan jaoimme minä ja ohjelmoija Jonty Barnes. Kaikkien odotusten vastaisesti onnistuin voittamaan pöytäfutisturnauksen päihittämällä viimeisessä ottelussa Demiksen, entisen Cambridgen yliopiston pöytäfutismestarin. Demikselle tappio oli karvas, ja hän mutisi siitä jälkikäteen viikkotolkulla. Voiton ansiosta sain kuitenkin Jontyyn neljän ja puolen pisteen kaulan. Niinpä lopullinen ratkaisu jäi viimeiselle fantasiafutiskierrokselle, joka pelattiin jouluaattona. Minun suureksi harmikseni Jonty voitti ja keräsi itselleen viisi pistettä, nousten niukimmalla mahdollisella piste-erolla olympiasarjan kärkeen. Niinpä hänen nimensä kaiverrettiin pokaaliin kaikkien aikojen ensimmäisenä Lionhead-olympiavoittajana. Hän oli lyönyt minut PUOLELLA PISTEELLÄ. Aaaaaaarrrggggghhhh!
| Jontyn tuomio
K: Millaista on ohjelmoida tietokonepelejä? V: "Jos rakastaa tietokonepelejä yhtä paljon kuin minä, niiden tekeminen työkseen on todella mahtavaa. Suoraan sanoen minusta tuntuu siltä kuin saisin palkkaa harrastepuuhasta kavereiden kanssa." "Tietokonepelien parissa työskentelyyn kuuluvat ongelmien kehittely ja ratkominen, hankalat laskutoimitukset ja tuskastuttava bugien korjailu. Toisin kuin yleensä luullaan, tämä on hiton rankkaa työtä. Joskus paineet työn loppuun saamiseksi voivat olla uskomattomat." "Kaikkein jännittävintä aikaa on uuden pelin aloittaminen, jolloin peli on täysin avoin uusille ideoille ja kokeiluille. Myöhemmissä kehitysvaiheissa on oltava valmis luopumaan sosiaalisesta elämästä ja työskentelemään viimeisetkin rupiset tunnit, jotta aikataulut pitäisivät kutinsa. Selviytyäkseen siitä on pidettävä työstään. Dungeon Keeper oli ääriesimerkki. Viimeisen viiden ja puolen kuukauden ajan työskentelimme kaikki ainakin 16 tuntia päivässä lähes joka päivä viikonloput mukaan lukien. Se oli mielipuolista." "Tietokonepelien tekemisen paras osa on tietenkin päästä näkemään lopputulos. Sillä, mitä mieltä itse on pelistä tai kuinka paljon sen eteen on tehnyt töitä ei ole merkitystä. Ainoastaan pelaajien mielipiteellä on väliä. Mutta kun istuu bussissa ja kuulee kahden tuntemattoman kehuvan peliä, jota on ollut tekemässä, tietää työstään olleen jotain hyötyä." |
