Syyskuu on messujen aikaa. Lontoon ECTS-messuilla meillä oli erityistä ilmoitettavaa.
Vaikka kyseinen sopimus oli tehty jo pari viikkoa aiemmin, kaikilla Lionheadin työntekijöillä oli ehdoton vaitiolovelvollisuus messuihin saakka. Mitään ei saanut päästä vuotamaan ennen tämän vuoden ECTS:ää, jonne koko maailman pelilehdistö saapui etsimään uutisia, juoruja ja skandaaleja. (Right...–nn)
Aikaisemmassa artikkelissa kerrottiin tekemästämme sopimuksesta suuren amerikkalaisen julkaisijan kanssa, joka ottaisi kahden satelliittikehitystiimimme Big Blue Boxin ja Intrepidin pelit. Tuolloin olimme allekirjoittaneet alustavan sopimuksen, jossa määriteltiin sopimuksen yleiset kohdat, kuten ennakkomaksu, tekijänpalkkiot, tuotantoaikataulu ja erityisehdot. Tarkemmista ehdoista piti vielä neuvotella.
Riemumme osoittautui kuitenkin ennenaikaiseksi, sillä muutaman kuukauden neuvottelujen jälkeen kumpikin osapuoli tuli siihen tulokseen, ettei sopimuksesta tulisi mitään. Kättelimme ja lähdimme omille teillemme. Kaikki olivat hyvin pettyneitä.
Pian näköpiiriin ilmestyi kuitenkin toinen julkaisija. Microsoft oli valmistautumassa Xbox-konsolinsa kehitykseen. Me olimme olleet innoissamme kuullessamme alkuperäisen ilmoituksen Xboxista. Se olisi tehokas laite, joka pyörisi Windowsin alta: taivaan lahja Lionheadin kaltaisille PC-pelintekijöille. Microsoftin kaltaisella jättiyrityksellä oli myös niin paljon vaikutusvaltaa, että konsoli löisi varmasti itsensä läpi.
Aikaisemmin samana vuonna Pelintekijöiden konferenssissa San Josessa Black & Whiten demo oli pyörinyt valkokankaalla Bill Gatesin takana hänen ilmoittaessaan virallisesti Xboxin julkaisusta. Se oli yksi Lionheadin suurimmista hetkistä.
Microsoft vaikutti todella innostuneelta julkaisemaan Lionhead-tallin pelejä. Big Blue Box, Intrepid ja Lionhead olivat myös innostuneet Microsoftin konsolisuunnitelmista. Niinpä sopimuksen tekeminen sujui varsin kitkatta ja hyvissä ajoin ennen ECTS:ää. Molemmat pelit tehdään näin ollen myös Xboxille, ja niiden pitäisi valmistua Xboxin julkaisuun mennessä jouluksi 2001.
ECTS:n jälkeen sopimusta juhlittiin illallisella Pharmacyssa (taiteilija Damien Hurstin suunnittelema kuuluisa lontoolaisravintola, jossa baarin seinät ovat täynnä lääkepulloja ja -purkkeja sisältäviä lasikaappeja. Siellä istuessaan tuntee syövänsä ja juovansa apteekissa). Juhlissa tarjottiin myös kolme pulloa absinttia kahdellasadalla punnalla kappaleelta!
Päähuomion keskityttyä ECTS:ssä Big Blue Boxiin, Intrepidiin ja Microsoftin kanssa tehtyyn sopimukseen jäi Black & White messuilla vähemmälle huomiolle. Olihan B&W jo päässyt pinnalle voittamalla neljä palkintoa toukokuussa E3-messuilla. Lisäksi oli tärkeää säästää joitain näyttäviä ominaisuuksia myös pelin julkaisuun. Kaikkea ei pidä paljastaa ennakkoon!
Tämä merkitsi kuitenkin sitä, että kävellessäni näyttelyhallissa Lionheadin nimilappu rinnassa, minulta kyseltiin vähän väliä sellaisia asioita kuin: "Missä Black & White on? Ilmestyykö se tänä vuonna?" tai "Onko totta, että peli nimeää kyläläiset Outlookin osoitekirjan mukaan, ja jos kaverilta tulee sähköpostia, kyseinen kyläläinen alkaa pelissä hyppiä ja vilkuttaa?"
Peter itse oli varannut kokonaisen päivän Black & Whiten esittelyyn läheisen Hilton-hotellin sviitissä. Päivä alkoi huonosti, kun hän muisti, että ohjelmaan piti lisätä koodirivi, joka pakottaisi kaksi olentoa taistelemaan keskenään. Tämä "huijauskoodi" oli poistettu pelin Alpha-versiosta, mutta oli tärkeä lehdistöesittelyissä. Niinpä salillinen itäeurooppalaisten pelilehtien toimittajia joutui odottamaan kärsivällisesti, kun Peter lisäisi koodin.
Vielä nolompaa oli, kun hän huomasi, ettei hänen PC:ssään ollut lainkaan kaiuttimia! B&W:n katsominen ilman ääniä olisi ollut sama kuin nähdä pelin grafiikka, öh, mustavalkoisena. Niinpä hänen pr-agenttinsa Cathy joutui ryntäämään läheiseen vuokraamoon tilaamaan kaiuttimet. Kun ne vihdoin saapuivat, seuraava joukko toimittajia oli jo saapunut omaan tapaamiseensa! No, Peterillä oli sentään hyvä tekosyy. Kyseessä oli Pharmacyn absinttijuhlien jälkeinen aamu.
Elävin muistoni ECTS:stä oli pieni vilkaisu tulevaisuuteen. Yhdellä standilla esiteltiin Jaldaa, netissä suoritettaviin maksuihin käytettävää "sähköistä lompakkoa". Jutellessani yhden Jaldan esittelijän kanssa hän osoitti läheistä kokisautomaattia ja kysyi, haluaisinko juotavaa. "Mikä ettei", vastasin, ja hän opasti minut kännykästään muutaman valikon läpi, kunnes sai yhteyden kyseiseen kokisautomaattiin. Sitten puhelin esitteli tarjolla olevat juomat, joista saatoin valita haluamani kokiksen. Minun käskettiin vahvistaa 40 Ruotsin kruunun maksu, ja juomani kolahti ulos automaatista. Ällistyttävää.
