Ensimmäisen puolen vuoden ajan Lionhead oli pitänyt toimistoaan Peter Molyneuxin talossa. Kahdeksan hengen ahtautuminen 50 neliömetrin tilaan toi työilmapiiriin oman intiimin lisänsä. Edessä oli kuitenkin väistämätön muutos, sillä laajentamisen tarve oli käynyt pakottavaksi.
Olimme varanneet toimistotilan läheisestä tutkimuskeskuksesta Guildfordista, paikasta, jossa Bullfrog majaili vuosikaudet ennen muuttoaan Mana Houseen. Uudet työhuoneemme tulisivat olemaan yksilöllisiä kaarevine seinineen ja korvanmuotoisine ikkunoineen. Ovenkahvat olisivat Space Invaderien muotoiset ja väritys luonnollisestikin... mustaa ja valkoista!
Kaikki odottivat tietenkin innolla suuria työpöytiä ja avarampia tiloja, mutta tiesimme myös tulevamme muistelemaan Molyneuxin kartanon aikoja suurella lämmöllä. Sitä silmälläpitäen päätin eräänä päivänä nauhoittaa Lionheadin toimistossa käytäviä keskusteluja jälkipolville. Muille mitään kertomatta jätin taskunauhurini pyörimään huoneeseen. Seuraavassa muutamia tuon iltapäivän keskustelunpätkiä nauhalta purettuna.
Nauhoituksen alkaessa Jonty Barnes yritti korjata koodissaan olevaa bugia. Hän kirosi C++:aa kovaan ääneen. "Tiedäthän, kuinka sanonta kuuluu, Jonty. Huono työmies syyttää työkalujaan", Tim Rance sanoi irvistäen. Nuori Einsteinimme Demis Hassabis tuumi tätä vanhaa viisautta. "Huono työmies syyttää työkalujaan... hmmm... tuskin maltan odottaa, että työkalut alkavat syyttää huonoja työmiehiä. Voin kuvitella tilanteen: Kone testaa syöttämääsi onnetonta koodia ja vastaa: "ET VOI OLLA TOSISSASI. MILLAISTA ROSKAA! ET KAI OIKEASTI ODOTA MINUN AJAVAN TUOTA?" Siitä tulee mahtavaa!"
"Olin opiskeluaikanani kesätöissä tehtaassa", Mark Webley kertoi. "Eräs työkaveri joutui jatkuvasti hankaluuksiin myöhästelemisen takia. Hän väitti joka kerta nukkuneensa pommiin rakasteltuaan tyttöystävänsä kanssa aamuneljään. Siinä oli huono työmies, joka syytti työkaluaan..." Kaikki muut räjähtivät nauruun.
Puhelin soi. Langan päässä oli BBC:n Money Programme -ohjelman tuottaja, joka halusi haastatella Peteriä. Mitä ilmeisimmin jokin tuore tutkimus oli osoittanut 40 prosentilla tietokonepeleistä olevan yhteyksiä Britanniaan – ne on joko ohjelmoitu Britanniassa, ohjelmoitu jonkun britin alaisuudessa tai jotain sinnepäin. Tuottaja halusi Peterin mielipiteen siitä, miksi britit tuntuivat olevan niin hyviä pelinsuunnittelijoita.
Peter yhdisti tämän pääasiallisesti Sir Clive Sinclairiin, joka tuotti ensimmäisen suuren yleisön kotitietokoneen Sinclair Spectrumin, millä monet nykypäivän ohjelmoijat aloittivat uransa teini-iässä makuuhuoneissaan.
BBC:n tuottaja oli myös yrittänyt järjestää tapaamisen Peterin ja Sir Cliven välille, esimerkiksi yhdeksältä keskiviikkoaamuna Lontoon King's Crossissa. Peter oli kauhuissaan. Hän ei todellakaan ole aamuvirkku, ja ruuhka-aikana matka hänen kotoaan King's Crossiin kestää ainakin kaksi tuntia. Hän suostui kuitenkin.
Demis oli vajonnut omiin mietteisiinsä. Lopulta hän kirosi ja keinahti taaksepäin tuolissaan. "Pitäisikö sitä kutsua hyvyydeksi vai pahuudeksi? Jos ihmiset ovat hyviä tai pahoja vaikka asteikolla yhdestä kymmeneen, mitä nimitystä siitä tulisi käyttää? Olen kutsunut sitä hyvyydeksi, mutta se ei kuulosta hyvältä. Sille täytyy olla parempi sana."
"Miten olisi tasapaino?", Tim ehdotti. "Hmm... Sekään ei kuulosta ihan oikealta." "Luonne?", heitti apulaisohjelmoija Paul Nettleton innokkaasti väliin. "Ryhmittäytyminen?", minä ehdotin.
"Karma?", sanoi hippitaiteilijamme Mark Healey. Demis vetäytyi tuoliinsa. "No joo. Mutta sekään ei kuulosta ihan oikealta. Eikä Peter saa ikinä karmaa kirjoitettua oikein, siinä on k-kirjain." (Peterin oikeinkirjoitus on erittäin heikkoa).
"Ryhmittäytyminen saattaisi olla suunnilleen oikein. Mutta ei sitä voi käyttää. Jotkut pelin henkilöistä ovat hyviä, toiset taas oikeita paskiaisia. Miksi sitä siis kutsutaan?"
Mark Webleyllä oli ratkaisu valmiina. "Miten olisi paskamaisuus?" Demis naurahti ääneen. "Mainiota! Voin jo nähdä sen. Pelin tekoälyrutiinin on siis laskettava jokaiselle hahmolle paskamaisuuskerroin..."
Mark Webley tuli väliin vaihtamalla puheenaihetta. "Sain juuri mailin Six Degreesiltä. Tietääkö kukaan mikä se on?" "Webbisivu", Jonty selitti. "Jonkinlainen suuri tietokanta..." Tim puuttui puheeseen asiantuntevaan sävyyn. "Teorian mukaan jokainen voi tuntemiensa ihmisten kautta jäljittää yhteyden kehen tahansa kaikkialla maailmassa. Kartoittamalla jokaisen tutun, heidän tuttunsa, tuttujen tutut ja niin edelleen pitäisi muodostua yhteys kenestä tahansa kehen tahansa korkeintaan kuuden ihmisen kautta."
"Mitä, tunnenko minä kuningattaren?", Paul kysyi epäuskoisena. Minäkään en ollut vakuuttunut: "Ja minä pystyisin jäljittämään yhteyden johonkin katukerjäläiseen Intiassa?" "Teoriassa kyllä...", Tim vastasi.
"Tuon täytyy olla puppua!", Demis tuhahti. "Se on takuulla vain jokin laskennallinen juttu. Kuten sanottu, maailmassa on ehkä noin kuusi miljardia ihmistä, ja jokainen tuntee ehkä noin sata. Joten jos yksi linkki yhdistyy sataan ihmiseen, kahdesta linkistä tulee sata potenssiin kaksi ja kuudesta linkistä kuusi miljardia. Jotain sinnepäin."
"Ei pidä paikkaansa, Demis", Tim sanoi sarkastisesti. "Se on täyttä totta. Mutta jos et usko, asia ratkeaa vain yhdellä tavalla. Rekisteröidy." (Six Degreesin osoite on www.sixdegrees.com)
Karkeista heitoistaan tunnettu Mark Healey oli kuunnellut keskustelua äänettömästi. "Hei, minäpä tiedän", hän sanoi. "Perustan webbisivun, johon jokainen voi listata ne, joiden kanssa on... ollut sillä lailla. Saadessaan uuden tyttöystävän voisi käydä katsomassa kenen kanssa hän on viimeksi ollut. Siinä voisi ehkä antaa arvosanojakin..."
Tässä kohden nauha onneksi loppui...
| Jontyn tuomio
Jonty Barnes on työskennellyt Peter Molyneuxin kanssa pitkän aikaa. Seuraavassa hän kertoo, millaista Peterin kanssa työskentely oikeastaan onkaan. Peter on luovan maineensa veroinen, hieman liiankin kanssa. Hän tietää mihin suuntaan kulloinenkin projekti on menossa, mutta antaa huomionsa jatkuvasti kiinnittyä muihin asioihin. Hän rikkoo toimiston hiljaisuuden säännöllisesti sanomalla "Sain juuri mahtavan idean uuteen peliin". Sitten hän häipyy tupakalle leveästi hymyillen ja pitää muita jännityksessä. Palatessaan hän kieltäytyy aina paljastamasta minkä idean oli saanut. Peterin kanssa työskenteleminen on todella hauskaa. Saatan usein norkoilla toimistolla aamuun asti ohjelmoiden ja pelaillen. Peter uskoo vahvasti työskentelevänsä tehokkaimmin aamun pikkutunneilla, mitä hän myös harrastaa säännöllisesti. Moninpeleissä Peter on maailman kilpailuhaluisin ihminen, mikä saa tietenkin voiton maistumaan sitäkin makeammalta. Hävitessään hän tuntuu kuitenkin aina kärsivän muistikatkoksista, tai jos hän häviää Black & Whitessa, on kyseessä aina suunnitteluvirhe tai bugi, joka on välittömästi korjattava! Peter on myös tunnettu huijari. Hän jäi hiljattain ohjelmoijien ja testaajien välisessä Dungeon Keeper -haasteottelussa kiinni koodin muokkaamisesta (joskin on pakko tunnustaa, että syyllistyin itsekin tähän anteeksiantamattomaan rikokseen). Itse asiassa huijasimme enemmän kuin kukaan tajusikaan. Silti minut ja Peter tuhottiin kuuden tunnin pelin j älkeen. Peter tietenkin syytti minua, vaikka tuhoutuikin itse ensin..." |
